Torrevieja: Hogueras de Alicante eli se vähän erilainen juhannus (6/8)

24.6 lähdimme iltapäivällä lasten päiväunien jälkeen Torreviejasta ajamaan kohti Alicantea. Vietimme kesällä 2011 sattumalta lomaviikkomme keskellä Alicanten juhannusta, ja ihastuimme ikihyviksi. Tuolla kertaa tosin asuimme hotellissa, eikä meillä ollut autoa. Noin 50km kilometrin ajomatka sujui joutuisasti –kunnes pääsimme lähelle keskustaa. Tässä vaiheessa jo iski tajuntaan se tosiasia, että autolla reissusta ei tulisi helppo: navigaattori oli pihalla kuin lumiukko, koska iso osa keskustan kaduista oli suljettu Hoguerojen vuoksi. Tovin pyörittyämme jätimme auton ”jonnekin” ja merkitsimme sijainnin tarkkaan navigaattorin ja painoimme pari maamerkkiä mieleen, että löytäisimme kävellen takaisin.

 

Eräs juhannuskatu

Ensimmäinen kohde oli El Corte Inglés. Kiertelimme tovin, ja samalla kävin viereisessä Desigualissa, -50% hinnoilla tuli jokunen ostoskin tehtyä. Pienen ostoskierroksen jälkeen lähdimme kohti San Nicolaksen katedraalia, kuljeskelimme pitkin hurmaavia pikkukatuja, erityisesti yksi lapsille omistettu oli liukumäkineen meidän tyttöjen mieleen. San Nicolaksen katedraalissa osallistuimme hetken San Juanin messuun. Tunnelma ääriään myöten täydessä katedraalissa oli harras ja kaunis. Messun jälkeen tytöt leikkivät hetken rantakadulla, suomalaisen Lappsetin leikkivempeleissä. Erityisen hauskan tilanteesta teki se, että olimme ikuistaneet esikoistyttömme valokuvaan samassa liukumäessä tasan 3 vuotta aikaisemmin.

Desigual

Lasten kävelykatu

Illallisajaksi olin varannut meille pöydän Monastrell Barrasta. Edellisellä Alicanten reissullamme olimme huomanneet, että Alicante ei todellakaan ole mikään ravintolataivas, ja niinpä olin nyt etsinyt kivan ravintolan jo etukäteen. Ravintolassa tilasimme kolmelle aikuiselle tapas-menut ja juomaksi paikallista Monastrell-roséta, lapsille tavalliseen tapaan päätimme jakaa omista annoksistamme. Ruokia kannettiinkin loputtomasti pöytään; setissä oli gazpachoa, mustekalaa, lihaa, erittäin ohutpohjaista pizzaa, erilaisia salsoja leipien kanssa ja niin edelleen. Jo pelkät suuret alkupalaoliivit olivat todella maukkaita. Palvelu ravintolassa oli myös ensiluokkaista; lapsemmekin huomioitiin vähintään kiitettävästi.

Monastrell Barra

Monastrell Barran gazpacho

Ruuan jälkeen lähdimme rannalle odottelemaan ilotulitusta ja Hoguerojen polttamista. Tässä vaiheessa kello oli hiukan yli yksitoista, joten puolta yötä odotellessa tytöillä oli vielä aikaa riehua ja leikkiä öisellä rannalla –kumpikin tuntui nauttivan täysillä eikä leikkiseuran kanssa kielimuurikaan haitannut, ja kun lapset nauttivat, voivat aikuisetkin olla vähintään tyytyväisiä. Tällä kerralla ilotulituksen osalta joku kuitenkin oli toisin; 2011 Mount Bencantilin huipulta ammuttu tulitus oli mahtavin ikinä, ja nyt vain pari pientä pommia. Ilotulituksen jälkeen kuulimme ja näimme kun kauempana rantakadulla alettiin polttaa hogueroja ja niiden ilotulitteet paukkuivat väkijoukon hurratessa. Hetken seurasimme tätä kauempaa, sitten päätimme, että pienet tuhkimot on aika viedä nukkumaan.

Tästä alkoi se vaikea osuus. Jälkikäteen en suosittele kenellekään auton jättämistä Alicanten keskustan ytimeen juhannusyönä. Jos harkitset jotain vastaavantapaista reissua, jätä auto vaikka Plaza Mar 2:n lähelle ja selvitä siitä valmiiksi ajoreitti esimerkiksi N-332:sta pitkin Alicantea kiertäville kehille. Ensimmäinen haaste oli reilun kilometrin kävelymatka rannalta autolle; KAIKKI vanhan kaupungin kapeat kadut olivat täynnä ihmisiä, savua ja ilotulitusta. Omalla tavallaan tunnelma oli hieno, ilman lapsia olisin varmasti lähtenyt mukaan! Tällä kertaa kuitenkin yritimme vain löytää mahdollisimman suoran auki olevan reitin autolle.

Öinen pujottelutehtävä, just add pimeys ja savu

Näytä suurempi kartta  
 

 Autolle päästyämme kumpikin tyttö oli jo rattaissa täydessä unessa. Sitten alkoikin loputon suljettujen teiden kiertely; joka ikinen reitti tuntui olevan suljettu koska keskellä tietä paloi aina paukkuva ja räiskyvä Hoguera, tällaisia kortteleita riitti lukemattomia. Noin 30 minuutin jälkeen onnistuimme löytämään pienen autoletkan ja lähdimme seuraamaan sitä. Hiljalleen tiet alkoivat muuttua suuremmiksi ja vihdoin olimme isolla kehätiellä! Tunti siinä kaikkiaan meni ja jos olisimme liikkeitä jäljittäneet, olisi kartalla varmasti melkoinen sykerö. Vielä yli 10 kilometrin päässä keskustastakin näin kuinka musta savupatsas nousi Mount Bencantilin juurelta. Ilta oli ikimuistoinen ja hieno, vaikkakin hieman omalaatuinen.