keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Turistirysä? Tokio?



Luin hiljan Rantapallon artikkelin ”Nämä eivät soviklaustrofobiasta kärsiville – maailman 12 pahinta turistirysää”, jossa viitattiin Telegraphin vastaavaan juttuun, listalla seitsemäntenä on Tokio. En ymmärrä. A) Turistirysä? Tokio? Jos meno ei ole muutamaan vuoteen hirveästi muuttunut niin sanoisin, että Tokiossa voi kulkea helposti parikin päivää kuulematta yhtäkään englanninkielistä keskustelua. Vuonna 2010 Tokion turistiprosentti per asukas oli 45% kun esimerkiksi Pariisissa se oli 113% (Lähde The World Cities Culture Forum). Tokion turismi on myös hiukan erityyppistä, kuin esimerkiksi Pariisissa, koska iso osa turisteista on Aasialaisia B) Klaustrofobia? Kyllähän Tokiossa ruuhkia on, sitä en kiellä, mutta on siellä paljon enemmän rauhallisiakin paikkoja kuin mitä ikinä olisin kuvitellut. Parin päivän hämmennyksen jälkeen Tokio vei sydämeni. Joten, jos matkaat Tokioon, ja kärsit klaustrofobiasta, voit nukkua yösi huoletta. Tai no, ehkä metroa ja suosituimpia junia kannattaa ruuhka-aikoina vältellä. Ohessa muutamia otoksia rauhallisesta Tokiosta vuodelta 2009.


Se suuri risteys Shibuyassa joka vilisee väkeä elokuvissa ja lehtien sivuilla. Tavallisena tiistaina tilaa on.

  Meiji Jingūn pyhätön puistossa on kaunista, ja niin rauhallista. Puisto on vain parin kilometrin päästä yllä mainitusta risteyksestä.
Näkymä Harajukusta yllä mainitun puiston suuntaan.

 Eräs keskiviikkoaamu Shinjukun bisnesalueella


Tässä ruokitaan Tokiosta Fujin huipulle matkaavat turistimassat

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Satoi tai paistoi Pääkaupunkiseudulla


Lähdimme lauantaiaamuna yhden yön hotelliretkelle pääkaupunkiseudulle. Sää oli lämmin ja koko suunnittelu sai alkunsa siitä, kun muutamaa päivää aiemmin keksin, että haluaisin käydä Serenassa. Serenan sivuilta huomasin pian, että heillä on yhteislippu Puuhamaan kanssa (meidän perheeltä yhteensä 106,50€). Suunnitelma oli mukamas selvä, ja sitten piti löytää enää majoitus. Kävin läpi suunnilleen kaikki majoitusvaihtoehdot ja tulin siihen tulokseen, että kallista on, ainoa järjellinen vaihtoehto olisi ollut leirintämökki Espoossa. Kenties Neste Oil Rally Helsinki Battle oli omiaan nostamaan hintoja, tai ainakin vähentämään vapaita huoneita. Näinollen lopulta päädyimmekin Rantasipin Airportin "Satoi tai paistoi"-pakettiin: 174€ yö lentokenttähotelissa, liput Flamingoon ja kaksi ranneketta Linnanmäelle. Mielestäni hinta oli hyvin kohtuullinen:  halvin löytämäni hotellihuone oli 120€, Flamingon liput 55€ ja Linnamäki 78€, eli yhteensä 253€, tässä tosin täytyy ottaa huomioon, että Flamingosta emme saaneet edes maksimaalista hyötyä, koska toinen lapsistamme pääsi vielä sisään ilmaiseksi.

Lauantaina lämpötila oli jo aamupäivästä 30 nurkilla. Aloitimme päivän automatkan jälkeen Lauttasaaren uimarannalta, missä emme olleet aiemmin käyneet. Positiivinen yllätys oli kadunvarsipysäköinnin helppous ja lähellä oleva Siwa evästarpeita ajatellen. Itse rantakin oli kiva: leikkivempeleitä lapsille ja aavaa ulappaa minulle silmäniloksi. Veden laatu vaan välillä ällötti; sinivihreänruskeaa kuplamössöä oli siellä täällä jumissa vesikasvien ja kivien joukossa. Mössöistä huolimatta kävimme uimassa ja pienempi keinufanimme pääsi keinumaan. 


Rannan jälkeen poikkesimme Tammiston outleteissä ja Jumbossa. Jumbosta löysin alejen jämäeristä Hilfigerin farkut ja vyön todella halvalla. Alennusmyyntien viimeisiä kappaleita penkoessa siitä usein on hyötyä, että on mitoiltaan hieman erilainen kuin monet muut.
 
Shoppailutaipaleemme eivät koskaan ole kovin pitkiä, koska lapsia nyt ei vaan moinen juurikaan kiinnosta. Niinpä vuorossa oli kirjautuminen hotelliin. Meillä oli suunnitelmana syödä hotellissa, mutta ravintola aukesikin vasta klo 18, joten klo 16 tarvitsimme uuden suunnitelman. Niinpä hyppäsimmekin pikapikaa hotellilta lähtevään ilmaiseen kylpyläbussiin ja etsimme ruuan Jumbosta; katselimme vaihtoehtoja ja koska emme halunneet käyttää aikaa ruuan odotteluun, päädyimme vuosien tauon jälkeen RAXiin ja sehän oli yllättävän hyvää! Söimme kaikki hyvin salaattipitoiset ateriat, joten terveellisyydestäkään ei tingitty.

Sitten se Flamingo. Meistä kukaan ei ollut käynyt Flamingon vesipuistossa aiemmin. Ensivaikutelma pukuhuoneesta, saunoista ja suihkutiloista oli aika uimahallimainen, mutta toki kaikki ajoivat asiansa oikein hyvin. Itse kylpylä oli hieno, ainakin verrattuna vanhempiin Lapinniemeen ja Eedeniin, joissa käymme useammin. Lapsemme olivat aluksi tosi innoissaan pienten altaasta missä oli norsuja, käärmeitä ja pari pientä liukumäkeä. Hetkessä isompi tyttö huomasi Familia-mäen ja siellä hän viettikin suurimman osan ajasta, myös Villissä virrassa kävimme useampaan kertaan.  Lastenaltaan kanssa iski melko pian vastaan sama ongelma kuin joissain muissakin kylpylöissä: pieni allas on liian pieni. 1-vuotiaammekin on jo melkoinen vesikohno joka tahallaan kaatuilee altaassa vatsalleen ja selälleen, hyppii laidoilta ja polskii kellukkeiden kanssa yllättävän pitkiäkin matkoja, näin pienessä altaassa moiselle ei ole tilaa. Meille parhaat altaat tähän mennessä onkin olleet Turun Karibiassa. Kaiken kaikkiaan käynti oli kuitenkin ihan hyvä, voisimme käydä toistekin.

Kylpylän jälkeen kello oli noin kahdeksan illalla ja lähdimme vielä kenttäbussille lentokentälle katselemaan koneita ja ostamaan Alepasta tytöille iltaevästä. Emme olleet aiemmin käyneet Helsinki-Vantaan uudella näköalaterassilla ja huikeat näköalathan sieltä olikin! Hotellille palattuamme kävimme testaamassa vielä leikkihuoneen: lapset pomppivat pomppulinnassa ja äiti leikki lentosimulaattorilla, hotelli minun makuuni ;)

Yö nukuttiin hotellissa hyvin; setuppi yksi lisävuode ja pienempi tyttö meidän aikuisten väliin ei ollut yhtään hullumpi: sängyt olivat niin leveät, että mahduimme kaikki nukkumaan mukavasti. Aamupala oli aika perustasoa, lapsille oli oma parin ruokalajin aamupalapöytä, mutta varsinkin melonikulho oli jatkuvasti tyhjä. Itse sain syötyä ihan hyvin, mutta jotain pientä extraa karjalanpiirakoiden, leipien ja murojen ynnä muiden rinnalle olisin kaivannut.


Sunnuntaina ohjelmassa oli Linnanmäki. 4-vuotiaalle ja isälleen laitettiin rannekkeet ranteisiin ja menoksi! Yksivuotiaan tehtäväksi jäi ottaa päiväunet ja koeajaa Linnanmäen ilmaisia laitteita, joita toki on kiitettävästi. Linnanmäen sisältö nyt ei kenellekään ollut yllätys; vanhempi tyttömme oli todella innoissaan ja kävi näköalalaitteita lukuun ottamatta läpi kaikki laitteet joihin pääsi. Pientä ihmetystä tytössä vaan aiheutti se, että miksi hän Särkänniemessä pääsee Viikinkilaivaan ja Troikaan, mutta Linnanmäellä ei vastaavien portit aukea, että eiköhän tässä vielä Särkänniemeenkin tie vie –ei ole hurjapäisyydessään tyttö tullut äitiinsä.

Lintsin jälkeen oli vuorossa enää maittava ruoka merimaisemissa, tällä kertaa Carusellissa. Sitten väyneen konkkaronkan olikin aika ajella kotia kohti.

Torrevieja: Wrap up (8/8)

Jotta Torretarinoistani ei saisi kirjaa, olkoon tämä viimeinen varsinainen postaus siitä aiheesta :)

Kaiken kaikkiaan lomamme oli ihana, tosin ei se ehkä ihan pärjää joulukuiselle NCL:n risteilylle (tästä lisää joskus, aivan varmasti).

Loppu-bonuksena mainittakoon, että tulostin juuri ennen reissuun lähtöä meille muutaman sivun ruokaohjevihon; helppoja espanjalaisia perusruokia ja yhdistetty ostoslista tarvikkeisiin. Tämä oli hyvä ratkaisu: kaupasta ostettiin kerralla valkosipulia, persiljaa, erilaisia paprikoita, tomaattia, pastaa ja ranskalaisia. Lomapäivien aikana sitten täydennettiin tätä valikoimaa ohjeiden mukaan tarvittavalla lihalla, chorizolla, kanalla tai kalalla –ja nautimme omalla parvekkeellamme huippumaistuvia aterioita!

Muutama oppi reissusta jäi käteen:
  • Laita sitä aurinkorasvaa, vielä viikonkin jälkeen, oikeesti! 
  • Ei Espanjassa autoilu ole pelottavaa: 1000km kertyi mittariin ongelmitta 
  • Älä jätä yöksi kadulle autoon pyyhkijän sulkia tai antennia. Tosin jos jätät, ja ne varastetaan, saat uudet muutamalla eurolla jostain lähi-bazaarista. 
  • Jos joku vaiva iskee, lähiapteekki auttaa enemmän kuin arvasitkaan.
Toivottavasti tästä muutaman tekstin sarjastani on iloa jollekin Espanjan lomaa suunnittelevalle! 

Näihin tunnelmiin <3


Torrevieja: Parhaat palat (7/8)



Viini- ja juhannusreissujen jälkeen heitettiin täysillä lomamoodi päälle; aamulla mietittiin, että mitä olisi kiva tehdä, vai tehdäänkö mitään ja elettiin sen mukaan. Teema reissulla oli se, että joka päivä uitiin, välillä vaan oman taloyhtiön uima-altaalla –joka sekin oli tosi kiva. Tässä esittelyssä jokunen paikka Torreviejasta ja lähiympäristöstä.

Vesipuisto Flamingo

Vesipuisto Flamingo sijaitsee La Siestassa noin 5 kilometria Torreviejan keskustasta. Päätimme lähteä testaamaan puiston, koska sitä oli netissä kehuttu hyväksi valinnaksi nimenomaan pienten lasten kanssa, ja sitä se todellakin oli! Heti sisään astuessa paikka viehätti: auton sai parkkiin portin eteen, lipunmyynnissä kaikki sujui helposti ja koko puisto vaikutti todella siistiltä ja hyväkuntoiselta. Leiriydyimme aurinkotuoleille lastenaltaan vierelle ja tytöt tietenkin syöksyivät heti veteen.  Lastenaltaassa oli kaksi pientä liukumäkeä, siinä vaiheessa kun nuorempi tyttö keksiä lähti taapertamaan kohti näistä isompaa, yllätyin kun valvoja syöksyi kärppänä paikaltaan ja kantoi meidän tytön liukumäkeen. Hän jaksoi tehdä tätä ainakin 15 kertaa peräkkäin, tosin tovin päästä huomasi, että riittävä apu on käden tarjoaminen viimeisillä rappusilla. Suomalaiseen tapaan olin hieman vaivaantunut kun mietin, että jos valvojaa ärsyttää tai häiritsee hoidella meidän tyttöjä, ja niinpä yritin mennä itse auttamaan rappusissa, mutta hymyillen valvojat pitkin päivää ojensivat kätensä meidän pienokaiselle, kerta toisensa jälkeen. Isommalle puolestaan tarjottiin läpyä joka laskulla. Niinpä tytöt sitten laskivat mäkeä, kahlasivat ja uivat, me nautimme auringosta, kävimme välillä uimassa tyttöjemme kanssa ja ilman, haimme snack barista parin euron hampurilaisia ja roikuimme ilmaisessa wlanissa. Ja tulimme viikon päästä uudestaan. 10+ Flamingolle!


Torreviejan markkinat

Lähdimme Torreviejan perjantaimarkkinoille asenteella ”käydään nyt katsomassa” –en yleensä ole niin halvan krääsän ja markkinahumun perään. Mutta onneksi lähdimme! Markkinat olivat valtavat; ne täyttivät useita katuja ja kojujen jono tuntui loputtomalta, myyjäpaikkoja onkin 1200. Jotenkin on vaikea käsittää, että koko kuhina rakennetaan paikalleen aina vain yhdeksi päiväksi. Aluksi kiertelimme ruokapuolella: hedelmät ja vihannekset olivat valtavia, värikkäitä ja ennen kaikkea halpoja! 5 kiloa appelsiineja 2 euroa ja niin edelleen. Niin ja epä-suomalaisittain banaanit ja plátanot ovat parhaimmillaan kun niissä on mustia läikkiä, eli oheisessa kuvassa ei ole tarjolla sekundaa. Kojuista myytiin myös leipomotuotteita, grillattua lihaa ja muuta valmista syötävää. Hiljalleen siirryimme alueelle missä myytiin vaatteita, leluja ja kodintekstiileitä. Mistään turistirysästä ei ollut kyse, vaan ihan tavalliset espanjalaiset siellä ostivat lapsilleen kenkiä tai puutarhatuoleihin uusia pehmusteita. Nahkaisia kenkiä sai jopa 10 eurolla ja vaatteita eurolla. Tännekin palasimme viikon päästä uudestaan :)


 Ostoskeskus Zenia Boulevard

Zenia Boulevard oli suunnitelmalistalla alunperinkin, mutta reissun alussa uima-allaslaiskuudessani mietin, että jos se nyt kuitenkin jätetään väliin. Taloyhtiömme uima-altaalla suomalaisnaapuri kuitenkin vinkkasi, että menkää ja ottakaa lapsille uimapuvut mukaan. Uimapuku oli oikea koodisana! Perillä oli noin viidessä minuutissa selvää, että valinta oli oikea: ostoskeskuksessa on pomppivat suihkulähteet joihin lapset voivat mennä vilvoittautumaan. Suihkulähteen vesisuihkuja oli noin pari kymmentä ja jo aikaisin aamupäivästä monella vesisuihkulla odotti lapsi uutta vesisuihkua, ja oi sitä riemunkiljunnan määrää! Vieressä on myös kiva kahvila aikuisille ja lapsille jokunen leikkivempele, joten helppohan täällä oli viihtyä. Eikä tässä toki kaikki; ostoskeskuksesta sai vuokrata autoja ja leikkieläimiä joiden kyydissä pikkuihmiset huristivat ympäri ostoskeskusta. Myös WC-tiloista oli lapsille oma versio: kaikki tarpeellinen oli sopivan matalalla, toinen wc:istä oli Peter Pan-teemalla, toinen Punahilkka. Ostoskeskuksen yläkerrassa lukuisten ravintoloiden kyljessä oli vielä erikseen lasten maailma, missä oli pienimuotoinen tivoli ja HopLop-tyyppinen kiipeilymaailma mihin lapsen sai jopa jättää leikkimään valvotusti itsekseen 4€/30min. Viereisessä pastaravintolassa oli myös samanmoinen mini-hoplop. Zeniaan suunnatessaan kannattaa muistaa, että ostoskeskuksen yleiset tilat ovat taivasalla, eli sateella ja kovalla helteellä tähän kannattaa varautua. Niin ja ne kaupat; toki äitikin viihtyi yli sadan kaupan valikoimalla! 



Alicanten rannat

Alicanten rantoihin ihastuin jo 2011, netissäkin välillä näkee niitä kehuttavan Välimeren parhaimmistoon kuuluviksi. Enimmäkseen olemme olleet kahdella reissullamme San Juanin rannalla joka on hiukan satamasta pohjoiseen. Ranta on leveä, pitkä ja matala. Hiekka on pääosin puhdasta ja vesi jostain syystä lämpimämpää kuin niillä Torreviejan rannoilla missä kävimme. Rannalla on hyvät vessat ja valvojat istuvat valppaina torneissaan. Ravintoloita tai kauppoja ei rannalla ole paljoakaan, mutta yleensä olemmekin varanneet mukaan ovat eväät. Suomalaisnäkökulmasta on hauskaa kun rannan takareunalla on tasaisin välimatkoin Leikkienin rakentama leikkialue, tosin muistelisin, että aikanaan näiden maksamisessa oli jotain ongelmaa. Ylipäätään rannalla on rento ja kiva fiilis, toki olemme reissullamme aina varovaisia, emmekä ota pakollista enempää arvotavaroita rannalle mukaan, mutta täällä ei kertaakaan ole tullut sellaista tunnetta ettemmekö uskaltaisi hetkeksi jättää tavaroitamme rannalle ja sukeltaa välimeren aaltoihin. 


Parque de los Naciones

Parque de los Nacionesiin emme koskaan valitettavasti ehtineet, mutta ajoimme ohi lukuisia kertoja: varsinkin moottoritieltä sai hyvän käsityksen siitä millainen puisto on. Puisto ei siis ole mikään huvipuisto, vaan puisto jossa on puita, leikkialue ja lintuja ruokittavaksi, koko komeutta vartioita muutaman metrin korkuinen lohikäärme. Siinä vaiheessa kun kaipaa vaan suht tavallista ulkoilua lasten kanssa, suosittelen ehdottomasti!

Torreviejan rannat

Torreviejan rannoista kävimme testaamassa La Matan, Loc Locsin ja Naufragosin. Luolilla ja laguuneilla kävimme kahlaamassa. Mikään näistä rannoista ei minulle ollut ylitse muiden: La Matassa meidän lapsia pelotti rantaan kovaa iskevät aallot, Loc Locos oli tosi pieni ja liiaksi betonin syleilemä minun makuuni, Naufragos on espanjalaisten suosima ja se oli joka kerta aivan täynnä, maisemakin oli enemmän satamateollisuutta kuin aavaa ulappaa. Toki kaikki rannat toimivat oikein hyvin uimiseen ja rantapäivän viettoon, mutta mitään wau-elämystä ei tullut. Las Calasin luola-aluueella kävimme iltakävelyllä eväiden kera, tähän alue olikin ihan kiva, mutta varsinkin lapsia ajatellen uima-paikat olivat pieniä ja turhan kivikkoisia. Keskustan ”piscinas naturales” eli eräänlaiset laguunit näyttivät olevan lapsiperheiden suosiossa eikä ihme: vesi on lämmintä eivätkä aallot pääse rantaan, meille riitti iltakahlailu, mikä sekin oli kivaa. 

Yksi luolarannoista

Auqapark Rojales

Aquapark Rojalesiin lähdimme muutama päivä ensimmäisen Flamingo-reissun jälkeen, odotukset siis olivat kovat ;) Heti portilla oli selvää, että tämä on isompi paikka, ja toisaalta vanhempi –tai ainakin siltä se vaikutti. Plussaa Rojalesille siitä, että pöytäryhmiä katosten alla oli paljon, eli päiväleirin pystyttäminen varjoon oli vaivatonta, aurinkoista pöytäpaikkaa olisikin ollut vaikeampi löytää. Muuten tämä puisto ei ollutkaan ihan täysin meidän makuun; rento oleilu altaan reunalla ei oikein onnistunut; liukumäet ja altaat olivat ikään kuin huvipuistolaitteita, aurinkotuolit, ravintola ja tavallinen uima-allas olivat etäällä muista toiminnoista. Suunnilleen yläasteikäisille Rojales varmaan kuitenkin on kiva; mäkiä oli paljon ja osa niistä tosi hurjia. Meidän pienetkin löysivät omat suosikkinsa, ja villin virran tapaisesta Rio Yucatán-mäestä vanhempi tyttömme puhui vielä viikkoja myöhemminkin.  Henkilökunta tässä puistossa oli selkeästi vain töissä, isompi tyttömme työnnettiin isoon mäkeenkin niin aikaisin, että meinasi käydä hullusti. Kaiken kaikkiaan puisto oli ihan peruskiva, mutta pienten kanssa kannattaa varautua samanlaiseen menoon kuin huvipuistossa.

 

San Vicente Outlet Park

Yhdistimme San Vicenten reissun Alicanten uintipäivään. Outlet Park ei ole kovin suuri, mutta kyllä siellä hyviä alennuksia oli. Suurin riemu oli Desigualin myymälän -70% tuotteet. Niken tehtaanmyymälä oli samanlainen kun ne yleensä ovat; satunnaiseriä hyvillä hinnoilla. Ostin itselleni 20€ hupparitakin ja isommalle tytöllemme 20€ lenkkarit syksyksi. Corte Inglesin outletissa oli valtavasti kaikkea, korkean tason merkkivaatteita -50% hinnoilla ja paljon muuta.  Ainoa pettymys oli mainostettu Dieselin myymälä: siellä oli lähinnä vain kenkiä ja jokunen asuste.

Lomakotimme

Lomakotimme oli juuri sitä mitä odotimme, ehkä jopa hitusen parempi. Asuntomme koostui kahdesta makuuhuoneesta, olohuoneesta ja keittiöstä, lisäksi oli parveke, iso kattoterassi ja taloyhtiöllä uima-allas. Asunnon varustelu oli oikein hyvä: keittiö oli täysin varusteltu sauvasekoittimesta astianpesukoneeseen, perus ruokatarpeitakin oli kaapissa, oma pyykinpesukonekin oli ja ilmastointi piti hyvinvoinnistamme huolta. Tullessamme asunto oli moitteettoman siisti ja kaapeissa oli reilusti lakanoita ja pyyhkeitä. Taloyhtiön uima-allas oli meille lähes täydellinen: sopivan syvyinen lastenallas, mukava iso allas, suihkut, vessat ja keinonurmea auringonvarjoilla köllöttelyyn. Ainoa miinus ehkä oli sijainti: keskustaan en kävellen lähtisi. Jonkun aikaa nurkilla pyörittyämme löysimme kuitenkin jokusen helmen: kiva brittipubi, El Perro Negro, wlanilla muodostui pian iltaperinteeksemme ja lähellä oleva rantaravintolakin oli vähintään hyvä. Pari leikkipuistoakin löytyi muutaman korttelin päästä.

Pari Torreviejan ravintolaa

Söimme noin puolina illoista asunnollamme, noin puolina ulkona. Pääosin ruoka oli hyvää, mutta ei niin erikoista, että jokaisen kippolan listaisin. Parista paikasta kuitenkin jäi sanottavaa

El Muelle
El Muelle tuntuu olevan kaupungissa jonkinlainen ilmiö. Sijainti onkin loistava; ravintola on rantakadulla ja merinäköala on suurimmasta osasta pöytiä. Yritimme useana iltana päästä ravintolaan, mutta olimme aina sen verran myöhässä, että se oli jo jonon kerta täynnä. Yhtenä iltana sitten lähdimme tarkoituksella aikaisemmin, ja saimme pöydän. Palvelu ravintolassa oli erittäin vaatimatonta, koska henkilökunnalla oli kamala kiire. Ruoka puolestaan oli hyvin keksinkertaista: kuivaa lihaa, tavallisia kermaperunoita ja vihanneksia jotka näyttivät suoraan pakastesekoituksesta otetuilta.  Saimme kuitenkin vatsamme täyteen, eli ei reissu hukkaan mennyt.

Culinari
Culinari sijaitsee syrjässä keskustasta, lähellä merenrantaluolia, Torreviejan keskustan ja  La Matan välissä. Olimme monesti ajaneet Culinarin ohi ja monesti mietin, että pitäisiköhän tuolla joskus käydä. Toiseksi viimeisenä iltana ajateltiin hieman juhlistaa viimeisiä lomailtojamme ja vedimme parempaa päälle ja lähdimme tyylikkään näköiseen Culinariin. Ruuhkaa ei ollut: muita asiakkaita oli neljä. Saimme mukavan pöydän tekonurmella päällystetyltä terassilta, terassin aidat hukuttivat kivasti hiukan karun ympäristön ja läheisen tien liikenteen. Ruokaa tilatessamme huomasimme, että henkilökunta ei tainnut oikein englantia ymmärtää vaikka antoi sellaisen kuvan, että he ymmärtävät, mutta saimme jonkinsortin spanglishillä hoidettua keskustelumme. Ruoka oli h-y-v-ä-ä! Söin alkuruuaksi herkullisia kroketteja, pääruuaksi Entrecoteta uuniperunalla. Merisuolalla maustettu grillattu liha oli upean makuista, uuniperunan täyte suussa sulavaa ja ohessa tarjotut kypsennetyt vihannekset tuoreen oloisia ja rapeita. Jälkiruuaksi mieheni tilasi kakkulajitelman ja tämä olikin hauska: lautasellinen erilaisia pieniä kakkuja. Itse söin kreppejä, maku oli ehkä hiukan taikinainen minun makuuni, mutta suklaakastike paikkasi tilanteen. Lopuksi talo tarjosi vielä jälkiruokaviinin, joka oli täydellinen viimeistelemään aterian. Yksi parhaista ravintolakokemuksista tällä reissulla!