Saako lapsi istua lennolla vanhempansa vieressä?

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että meillä on ollut pääsääntöisesti aina lasten kanssa helppoja lentoja. Lapsilla, ja käsittääkseni myös kanssamatkustajilla, on ollut ihan mukavia matkoja, kun lasten reppuihin on pakattu riittävästi puuhaa ja ennen kaikkea kotona on keskusteltu pitkään ja rauhassa siitä, miten lentokoneessa, bussissa tai junassa yleensä käyttäydytään. Lentoa varten ostamme ne lisäpavelut jotka ihan aidosti koemme lisänä tarvitsevamme. Tämän vuoden aikana matkailutaivaallemme on ilmestyi kuitenkin yksi harmaa pilvi: lasten istumapaikat.

AY962 Dubai - Helsinki

Viime talvena Dubaista palatessamme perheemme sijoitettiin reilun kuuden tunnin lennolle neliöön käytävän ympärille. Kukaan ei siis istunut kenenkään vieressä, mutta jonkinlainen puheyhteys kuitenkin wc-jonon ja käytävähässäkän yli oli. Pienen lapsen kanssa moni tilanne vaatii varsinkin pidemmällä lennolla kuitenkin fyysistä läsnäoloa. 3v tyttäremme alkoi itkeä lohdutonta hätäitkua uudessa oudossa tilanteessa. Kysyimme lentoemännältä, josko jotain paikkajärjestelyjä olisi tehtävissä, mutta ei ollut. Ympärillämme olevat matkustajat olivat heti pyytämättä yksimielisiä siitä, että ei tämä näin mene ja vaihtoivat paikkoja niin, että me istuimme lastemme vieressä. Muutama heistä ihmetteli sitäkin, että miksi he aikuiset ilman lisämaksullista istumapaikkavarausta istuivat vierekkäin, mutta 3v istuu yksin. Niinpä. No, loppu hyvin kaikki hyvin; ihanien kanssamatkustajien ansiosta 3-vuotiaani tuhisi pian uniaan käsi äidin kädessä ja saimme jälkikäteen pienen kompensaation kurjasta alusta.

AY708 Düsseldorf - Helsinki

Düsseldorfista Helsinkiin matkatessa arpajaisvoitto istumapaikkojen osalta osui kohdallemme check-innissä:

• minä rivillä 11
• 6v rivillä 16 
• 3v rivillä 15

Check-inniä tehdessäni sain onneksi vielä vaihdettua paikat -koneessa oli yllätyksekseni vielä erittäin reilusti vapaita vaaramattomia paikkoja! Jos meillä ei olisi ollut nettiyhteyttä ja olisimme tehneet check-inin kiireessä kentällä olisi lennosta tullut yksin istuville lapsille erityisen kurja: lentokoneeseen tuli tekninen vika kiitotiellä ja saimme istuskella hyvän tovin hangaarin edustalla tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Minä rivillä 11, lapseni jossain ihan muualla

Näin meillä, miten muualla?

UK Civil aviation authority suosittelee sijoitamaan lapset huoltajiensa lähelle vedoten turvallisuuteen:

”The seating of children close by their parents or guardians should be the aim of airline seat allocation procedures for family groups and large parties of children.

Young children and infants who are accompanied by adults, should ideally be seated in the same seat row as the adult. Children and accompanying adults should not be separated by more than one aisle. Where this is not possible, children should be separated by no more than one seat row from accompanying adults. This is because the speed of an emergency evacuation may be affected by adults trying to reach their children.” (https://www.caa.co.uk/Passengers/On-board/Seating-allocation/)

Yhdysvalloissa on hyväksytty lakialoite joka takaa sen, että alle 13v ei istu yksin:

”(a) In General.--Not later than 1 year after the date of enactment of this Act, the secretary of Transportation shall review and, if appropriate, establish a policy directing all air carriers providing scheduled passenger interstate or intrastate air transportation to establish policies that enable a child, who is age 13 or under on the date an applicable flight is scheduled to occur, to be seated in a seat adjacent to the seat of an accompanying family member over the age of 13, to the maximum extent practicable and at no additional cost, except when assignment to an adjacent seat would require an upgrade to another cabin class” (https://www.congress.gov/bill/114th-congress/house-bill/636/text/pl)

Miksi meillä näin?

Näiden kahden lennon jälkeen en voi kuin ihmetellä, että miksi? Miksi minun 3v lapseni toistuvasti erotetaan lennolla vanhemmistaan? Ymmärrän, että bisnes on bisnestä ja unelmapaikastaan pitää maksaa, mutta pienen lapsen sijoittaminen vanhempansa lähelle on jo turvallisuusnäkökulmasta aivan toinen kysymys kuin esimerkiksi lisäjalkatila hätäuloskäynnin vieressä. Lapsen sijoittaminen vanhemman lähelle takaa paremman matkustusrauhan myös muille matkustajille; vai miltä kuulostaa ”yksin” matkaava kenties hätääntynyt 2-4v mustikkamehuineen ilmakuopissa?

Olisiko Suomessa aika siirtyä käytäntöihin jotka muualla kirjataan lakiin? Edes alle kouluikäisten osalta? Kaupallisesta näkökulmasta lapsiperheille voisi kehittää muunkinlaisia tuotteita ja lisäpalveluita kuin turvallisuudesta tinkivät istumapaikka-arpajaiset.

Airberlin ja lupaus mukavammasta lennosta, meille kaikille <3

Burj Khalifa ja laivabyrokratiaa (RCI Dubai 2/5)

Finnairin aamulento on Dubaissa todellakin aamulla: kello 4:55. Alunperin aamun kuluttaminen tuntui ajatuksena hankalalta ja hetken harkitsimme jopa varaavamme aamulle hotellin. Lopulta kuitenkin päädyimme varaamaan etukäteen liput Burj Khalifaan kello kahdeksaksi ja ajattelin, että siihen asti saamme ajan kulumaan jotenkin. Ja kyllähän aika kului; söimme kentällä rauhassa aamiaista ja nautimme hetken ilmaisesta WiFistä tietäen, että laivalla ollaankin totaalisessa nettivieroituksessa. Hiukan seitsemän jälkeen etsimme kentältä taksikuskin ja tilasimme kyydin kohti Burj Khalifaa.

Taksikuskimme kaahasi tottuneesti Dubain aamuruuhkassa. Olimme matkalla DubaiMall:lle, josta sisäänkäynti Burj Khalifaan tapahtuu. Kuljettajamme oli hyvin ihmeissään, ellei jopa huolissaan, että miksi ihmeessä menemme mall:lle jo ennen kahdeksaa kun se aukeaa vasta kymmeneltä -saimmepa kuitenkin herran yllätettyä kun ostoskeskuksen ovi aukesi meille jo puoli kahdeksan nurkilla.

Sisällä Dubai Mallilla oli aikaisin aamulla hiukan aavemainen tunnelma; pinnat kiilsivät puhtauttaan eikä ketään näkynyt missään. Tai siis ensisilmäyksellä ketään ei näkynyt missään, tarkemmin katsoessaan huomasikin, että lähes kaikki myymälät kuhisivat jo siirtotyöläisiä valmistelemassa kauppoja tulevaan päivään. Löysimme Burj Khalifan lippuautomaatin suht helposti ja vaihdoimme mobiililippumme paperisiin, ja sitten taas odoteltiin WiFin kera.

Hiljainen Dubai Mall

Hiukan ennen kahdeksaa ovet aukesivat ja pääsimme siirtymään turvatarkastukseen -matkalaukkumme vaan aiheutti ihmeen suurta hämmennystä, luulisi että tornissa on ennenkin turisteja käynyt. Lopulta laukku läpivalaistiin ja jätettiin narikantapaiseen odottelemaan paluutamme. Ilman matkalaukkuamme pääsimme ensimmäisten joukossa kiertämään käytäviä kohti hissejä. Matkanteko hissejä kohti oli iso osa kokemusta; käytävillä oli esitelty tornin rakennusvaiheita, Dubain historiaa ja hankkeen henkilökuntaa. Käytäviä kulkiessamme tuntui, että olemme päivän tärkeimmät vieraat: hymyjä, aukeavia ovia ja puhtauttaan kiiltäviä lattioita.

Kun astuimme hissiin, alkoi hiukan jännittää. Hississä oli vain ja ainoastaan meidän perhe; neljä umpiväsynyttä suomalaista joista kahdelle hissimatka yleensä tarkoittaa yhtä kerrosväliä mummolaan. Hissi lähti nousemaan hurjaa vauhtia 124 kerrokseen upean valoshown saattelemana. Kun ovet sitten ylhäällä rävähtivät auki ja edessä oli kirkkaassa aamuauringossa kylpevä Dubai, ei huokausta voinut pidätellä: näkymä oli U-P-E-A!

Pienet ihmiset suuressa maailmassa

Kiertelimme tornissa ulkona ja sisällä. Minua vaivaa paikoin lamaannuttava korkeanpaikankammo, mutta Burj Khalifassa siitä ei ollut tietoakaan vaan nautin aivan täysillä. Olimme jo lähdössä pois kun meitä hissien luona kehotettiin menemään vielä seuraavaan kerrokseen ja niinpä me menimme. Khalifan peruslipulla pääsee kerrokseen 124 ja siitä yhden ylemmäksi, meille tämä riitti oikein hyvin; kalliimmalla lipulla pääsisi kerrokseen 148 missä on vähemmän ruuhkaa ja pientä tarjoilua, mutta maisemassa ei kuulemma ole isoa eroa. Vietimme tornissa reilun tunnin ja tämän jälkeen sujahdimme hissillä hetkessä takaisin Dubai mallin alkavaan aamuun.

Dubai Mallilta nappasimme taksin ja näytimme kuljettajalle paperilappua missä luki risteilysataman nimi ja laivan nimi: Port Rashid ja Royal Caribbeanin Splendour of the Seas. Kuski vakuutti tietävänsä mihin mennä, lähti päinvastaiseen suuntaan kuin piti ja päätyi huoltoasemalle tankkaamaan autoaan. Minä en yleensä ihmeemmin taksilla matkustamisesta pidä ja tämä oli taas yksi reissu joka alleviivasi mielipidettäni. Huoltoasemastopin jälkeen kävimme pienen keskustelun ja lopulta matka alkoi taittua kohti satamaa. Taksissa kuitenkin oli aivan älyttömän kuuma ja kuskille oli edelleen hiukan epäselvää, mihin mennä. Sataman porttien jäätyä taa, saimme huokaista helpotuksesta. Valtavassa satamassa ei kuitenkaanihan ensimmäisellä yrityksellä osuttu oikealle ovelle ja pääsimme vielä tarpomaan lapsinemme ja liiallisine vaatteinemme paahtavan auringon alla ovelta toiselle, onneksi isoin matkalaukkumme napattiin jossain vaiheessa suoraan hyttiin toimitettavaksi.

Splendour of th Seas

Sisällä terminaalirakennuksessa alkoi taas lappushow missä en oiken NCL:n Spiritille noustessakaan pysynyt mukana; ota tämä, täytä tuo, kävele tuonne, oletteko olleet sairaita?, smile – otetaan valokuvia, maksatteko dollareissa? Nyökkäys, ei, kyllä, da, yes, no, hymy, selvä ja menoksi. Hämmentävintä tämän kerran showssa oli se, että Dubain tulliorganisaation edustaja työnsi meille käteen ison paketillisen käsinukkeja ja selfie-kepin. Voit kuvitella näyn: yön lentänyt umpiväsynyt perhe jolla on liikaa vaatteita +30 lämpötilaan, joilla on käsissä 10 eri paperilappua, 4 passia, useampia reppuja ja kaiken päällä keikkuu laatikollinen perinteisiin arabiasuihin pukeutuneita käsinukkeja. Jep.

Laivaan päästyämme emme heti saaneet hyttiä: kello oli vasta noin 11 ja hyttejä lupailtiin valmiiksi yhden nurkilla. Niinpä painelimme suoraan uima-allaskannelle, haimme isot lasilliset jääkylmää sitruunajuomaa ja vaihdoimme uimavehkeet päälle (käsimatkatavaroista tietenkin, sinnehän kaikki oleellinen pakataan). Nyt hymyilytti jo pyytämättäkin :)

Splendour of the Seasin allasalue

Kohti Dubaita! (RCI Dubai 1/5)

Kuten aiemmin totesin, muutimme syksyllä Helsinkiin. Pitkin talvea oli paljon kaikenlaista taloudellista haastetta, eikä pienin suinkaan ollut vanhan asunnon myynti. Vuodenvaihteessa yhtäkkiä kaikki asiat loksahtivat kohdalleen ja näinollen teimme päätöksen, että nyt uskalletaan säästyneet veronpalautusrahat käyttää koko perheen aurinkolomaan!

Perinteiseen tapaan aloitin suunnittelemisen jälleen kerran Kanariasta; haaveena oli kohtuullinen lentoaika, all inclusive ja aurinkoa. Kanarian säät eivät kuitenkaan tammi-helmikuulla vakuuttaneet ja pakettimatkat alkaen 2500€ tuntuivat hiukan kalliinpuoleisilta. Niinpä jatkoimme perinteitä ja hetken päästä ostoskorissa olikin Royal Caribbeanin viikon risteily Dubaista Finnairin suorin lennoin. Norwegianin lennot olisivat olleet hiukan halvemmat, mutta aikatauluiltaan vaikeammat. Edullisimpien hintojen perässä varasimme risteilyn suoraan Royal Caribbeanilta ja lennot SuperSaverilta, alla tarkemmat hinnat.

Lento lapsi 260,21€

Risteily lapsi 293,21€

Lento aikuinen 313,21€

Risteily aikuinen 536,21€

Risteilyn osalta hintoihin kuului all-inclusive kellon ympäri, kaikki tipit, juomapaketti "Select" joka kattaa limut, viinit, siiderit ja oluet, hytti isolla ikkunalla, hyttipalvelu, kaikki viihde ja lastenhoito tarvittaessa. Laivalle ei siis jäänyt yhtään mitään maksettavaa –paitsi tietenkin mahdolliset ostokset, joita emme yleensä juurikaan tee. Lentojen hintoihin ei kuulunut matkatavaroita; varasimme yhden matkalaukun pisteillä ja se riittikin meille ruhtinaallisesti.

Kun matka oli ostettu, oli aika vetää oikein kunnon paniikki Arabiemiraattien tuontirajoituksista liittyen lääkkeisiin ja ties mihin muuhun. Tosi näppäränä Googlettajan tietenkin löysin tieni myös jokaiselle kyseenalaiselle kohusivustolle missä kerrotaan matkailijoista jotka joutuivat vankilaan vaatteisiin jääneiden unikonsiementen tai tavallisten melatoniini-tablettien takia. Kävin kertaalleen tarkasti läpi matka-apteekkimme "Avoid bringing banned items into the UAE"-listan kanssa ja sitten vain päätin uskoa, että kaikki on oikeasti ihan hyvin. Väsyneenä yölennon jälkeen kuitenkin odotin hiukan huolissani rajatarkastusta; ja kyllä, niissä kesti –koska tarkastajat alkoivat leikkimään lastemme pehmoleluilla! Tytöt myös saivat karkkia ja ylettömästi huomiota. Dubai otti meidät vastaan lukemattomilla hymyillä, herkullisella aamupalalla ja kirkkaalle taivaalle nousevalla auringolla, hyvä alku lomalle!

Aamupalalla Dubain lentokentän kahvilassa

Lentäminen lasten kanssa, meidän kokemuksia

Tosi usein näkee lehdissäkin juttuja siitä, miten lentomatkailu onnistuu pienten kanssa. Meidän vanhempi lapsi lensi ensimmäistä kertaa muutaman kuukauden iässä ja sittemmin kokemusta on kertynyt lähemmäs parikymmentä lentoa. Näiden reissujen aikana meille on kertynyt muutama oma sääntö:

1. Vettä mukaan: jollain ilveellä nestettä on saatava lapsen kurkusta alas tasaisesti nousun, ja etenkin laskun ajan. Pikkuvauvalla maito on tietenkin paras vaihtoehto, jos imetät, ota vauva syliisi nosun ja laskun ajaksi -pidä maito lähellä, eli älä anna vauvaa laskun ajaksi toisen syliin, tämän virheen tein kerran, en tee toiste. Isommalle varalta täytyy vielä olla karkkia tai jotain muuta takuuvarmasti maistuvaa, jos jostain syystä vesi ei millään kelpaa, näin meille tosin on käynyt vain kerran. Uskon, että jos lapsen korvat kerrankin pääsevät kunnolla koneessa lukkoon, voi seuraava lentokerta trauman kera olla jo paljon vaikeampi
2. Rattaat ruumaan jo baggade dropissa ja Manduca mukaan siitä eteenpäin. Pari kertaa ollaan kokeiltu ottaa rattaat portille asti, mutta kummallakin kerralla on kaduttu valintaa: rattaat ovat olleet turhat ja tiellä, jo pelkkä turvatarkastus niiden kanssa on oma ohjelmanumeronsa. Väsähtäessään isommankin lapsen (25kg asti) voi ottaa Manducassa reppuselkään, ja toisaalta sylissä matkustavaa vauvaa on kätevä pitää koneessa Manducassa, tosin nousussa ja laskussa täytyy tietenkin käyttää turvavöitä.
3. Riittävästi puuhaa; oli se puuha sitten mitä tahansa lapselle mieluista. Meillä parhaita ovat olleet puuhakirjat, Barbiet, pienet lelut, vihot, käsinuket, tarra-arkit ja värikynät. Tabletti on myös nykyään lähes korvaamaton reissukaveri, Yle-Areenan sisältöä voi ladata tablettiin valmiiksi esimerkiksi Yle Areena-lataajan avulla.
   

Se miten lastenruokaa kohdellaan turvatarkastuksessa vaihtelee tosi paljon; jossain ruokia ei edes katsota, Briteissä taas joka ikinen purkki piti avata ja ruuasta piti maistaa lusikallinen. Samoin ruokiin suhtautuminen vaihtelee myös lentoyhtiöittäin: jollain halpalennoilla ruuan lämmittämispyyntöön on suhtauduttu erittäin nihkeästi, jossain taas palvelu pelaa loistavasti -ilman ruokaa ei koskaan olla kuitenkaan jääty, aina homma on jotenkin hoitunut.

Jostain syystä pieniä lapsia kiehtoo lentokoneen turvakortti, ja tämä tuntuu olevan melko yleinen ilmiö :) Me olemme kummallekin lapsellemme selittäneet lukuisia kertoja miksi lentokoneessa onkin likumäki ja minkä takia lentokoneesta on kuva vedessä ja niin edelleen. Ja sama keskustelu tuntuu olevan käynnissä monella muullakin lapsiperheellä. Uskon, että kortissa kiehtovat ennen kaikkea kirkkaat värit ja erikoiset kuvat, isompaa ehkä sitten jo kiinnostaa itse sisältökin. Itse olen niin höynähtänyt ilmailun maailmaan, että jaksan selittää useampaan kertaan kaikki teknisetkin yksityiskohdat mitä suinkin tiedän.  Minulla onkin kova luotto, että meidän lapsista kasvaa luontevia matkailijoita, ja toisaalta toivon, että he jokusen tiedonmurusen nappaavat siitäkin miten lentokone toimii.

Ryanairin turvakortti

Kaikenkaikkiaan lasten kanssa reissatessa pätee sama sääntö kun niin monessa muussakin tilanteessa: omat hermot täytyy vaan pitää kasassa ja yrittää olla se aikuinen. Mukavia ja hyviä lentoja meillä on pienten lastemme kanssa ollut, mutta tokihan sitä joskus kaipaa lentoja hyvän kirjan ja viinilasillisen parissa, mutta eivätköhän nuokin ajat vielä palaa.

Torrevieja: reissuun, eli moottoritie on meidän! (4/8)

Pitkään odotetulle matkalle lähdettiin juhannuspäivän aamuna noin kello neljä. Lämpömittari näytti kuutta astetta ja tummat pilvet peittivät taivaan. Juhannusaamu kun oli, ensimmäinen vastaantulija nähtiin noin 100 kilometrin jälkeen :)

Ensimmäinen lentopätkä oli Helsinki-Vantaalta Hampuriin. Helsinki-Vantaa on lentokenttänä aina yhtä iloinen yllätys: homma vaan toimii, lapset on otettu huomioon ja joka kerta on keksitty jotain uutta, niinkun nyt jooga-huoneena toimiva Kainuu-tila. Tätä suomen "käyntikorttia" esittelee mielellään!

Kainuu-tila, gate 31

Hampurissa meillä oli aikaa viisi tuntia, suunnitelmien mukaisesti otimme junan keskustaan (matka-aika noin 30min, junia menee lähes jatkuvasti), kävimme syömässä Brauhaus Joh. Albrechtissa ja kiertelimme Neuer Wallia ja raatihuonen aluetta. Kaikinpuolin Hampurin keikka oli ihan kiva, ainoa hiukan ärsyttävä yksityiskohta oli lentokentän matkatavarasäilytys: säilytys oli vain yhdessä paikassa ja tämäkin yksi paikka tietenkin oli aivan päinvastaisessa päässä kenttää kuin missä meidän lentomme.

Fiestamme ja lomakotimme

Alicanteen laskeuduimme alkuillasta. Melkein tippa linssissä katselin laskeutumisen aikana tuttuja maisemia. Vuokra-auton nouto RecordGolta oli sujuva ja helppo homma, haastavin kohta oli tunkea Ford Fiestaan 3 aikuista, 2 lasta turvaistuimineen, 2 matkalaukkua, rattaat, 2 cabin-kokoista matkalaukkua, 2 reppua ja 1 Ikea-kassi. Ihme kyllä saimme kaiken kyytiin ja hyvin ahdas 37 kilometrin matka kohti Torreviejaa alkoi.

Lentokentältä lähtiessä Torreviejaan ei ollut minkäänlaista viittaa, enkä siinä kohdassa tajunnut, että viitoitettu Santa Pola olisi samassa suunnassa. Sitten kun puhelin vihdoin löysi GPS-signaalin pääsimme oikeaan suuntaan muutenkin kuin pientä merenrantatietä seuraten. Tie Torreviejaan oli selkeä ja hyvä, liikenneympyröitä oli paljon, mutta niissäkin ajaminen oli yllättävän sujuvaa. Perillä meitä odotti asunnon vuokraajan edustaja joka esitteli asunnon ja luovutti avaimet.

Asunnossa meidät yllätti positiivisesti perustarpeiden määrä: oli muun muassa shampoota, hoitoainetta, suolaa, riisiä, pesuainetta astianpesukoneeseen,  monia mausteita ja jopa jokunen hylätty uimalelu kaapin perällä. Illalla lähdimme käymään vielä noin kilometrin päässä Mercadonassa täydentämässä kaapit. Mercadonasta sekä viereisestä Euro-bazaarista ja apteekista tuntuikin löytyvän suunnilleen kaikki pakolliset tarpeet onnistuneeseen loma-arkeen. Yöllä uni maistui koko porukalle.