Vertailu: Royal Caribbean Splendour of the Seas ja Norwegian Cruise Line Norwegian Spirit

Tässä se tulee. NCL (Norwegian Cruise Line) vastaan RCI (Royal CaribbeanInternational) vertailuni. Tässä kohdassa haluan kuitenkin disclimerina mainita, että kaikki mielipiteet ovat vain omiani (ja ehkä osittain myös perheen) ja näkökulmiin vaikuttaa suuresti se, että matkustamme lasten kanssa. Toisaalta on ehkä hiukan epäreilua vertailla näitä kahta vain kahden risteilyn pohjalta, mutta toisaalta kummatkin risteilyt tehtiin suunnilleen samanikäisillä aluksilla ja kummatkin risteilyt tapahtuivat Euroopassa ja/tai sen lähivesillä. Myös risteilyn hinta oli kummallakin kerralla suunnilleen sama. Monet arvostellut asiat ovat toisaalta sellaisia johon laiva ei juurikaan edes vaikuta; esimerkiksi illalliskonseptit kattavat koko varustamon.

Arvosteluissa asteikko on 1-5 missä 5 on paras.

Laivat

Norwegian Spirit	RCI Splendour of the Seas
Valmistettu Saksassa 1998 Pituus 269 metriä Korkeus 50 metriä Kansia 14 Huippunopeus 44km/h Henkilökuntakapasiteetti 962 (suhdeluku 1:2) Matkustajakapasiteetti 2018 Reitti: Barcelona - Arreciffe - Santa Cruz de Tenerife - Casablanca - Malaga - Barcelona	Valmistettu Ranskassa 1995 Pituus 264 metriä Korkeus 50 metriä Kansia 11 Huippunopeus 44km/h Henkilökuntakapasiteetti 750 (suhdeluku 1:3) Matkustajakapasiteetti 2076 Reitti: Dubai - Khasab - Muscat - Abu Dhabi - Dubai

Netttisivut 

NCL:n nettisivut ovat olleet jo pitkään vaihtelevasti huonot. Aloitussivut ovat aina hienoja, mutta haku tökkii ja useimmiten lapsimatkustajien varausten tekeminen on ihmeellisen hankalaa. Aina jos sivuilla joku tökkii, avautuu eteen lomake jolla saa tehdä tarjouspyynnön; näitä olen jokusen kerran tehnyt ja yleensä jo tunnissa tai parissa puhelin soi tai sähköpostissa on vastaus. Varauksen jälkeen varauksen hallinta netissä oli aika keskinkertaista; mitään ihmeellisempiä toimintoja ei ollut, mutta perusasiat olivat kunnossa.

Arvosana: 3

RCI:n nettisivut näyttävät ainakin minun mielestäni tosi houkuttelevilta. Hakeminen on aina ollut suht helppoa ja mukavaa. Hiukan karille meidän varausprosessi ajoi vasta siinä vaiheessa kun päätin tehdä varauksen esivarauksen (”courtesy hold”) kautta -tämä prosessi jätti joitakin valintakohtia väliin ja niinpä emme saaneet valita esimerkiksi illallisaikaamme. Muun muassa tämän illallisvarauksen muuttamiseksi varauksenhallinnassa on oma kohtansa -joka tosin ei toiminut. Laitoin tästä tarkan palautteen RCI:lle, mutta vika on kuulemma selaimessani -kokeilin alun perin kolmella eri laitteella ja kolmella eri selaimella, että tuskin. Illallisvarauksen saimme kuitenkin myöhemmin korjattua haluamaksemme.

Arvosana: 3

Varauksen jälkeen

Varauksen jälkeen NCL:ltä soitettiin meille muutamaan kertaan. Olimme hiukan ihmeissämme näistä ”How are you doing?”-puheluista, mutta jälkikäteen oivalsimme, että tämä huolenpito ikään kuin kuuluu pakettiin. Varauksen jälkeen kaikki oli suht selkeää aina lähtöpäivään asti; tulostimme liput ja olimme valmiita matkaan.

Arvosana: 4

Varauksen jälkeen meillä oli RCI:lle kasa kysymyksiä, lähettelin heille sähköpostia joihin oli vaikea saada vastausta; joko vastauksessa kesti tai sitä ei muuten löytynyt. Matkan lähestyessä piti tulostaa kasa lippuja ja lappuja; esimerkiksi mystinen esittelyvihko missä luki ”Ticket”. Tässä mystisessä vihkossa myös luki, että tuo mukanasi kaikista matkustajista kaksi passikuvaa. Tästäkös meillä viimeisenä koti-iltana kehittyi kunnon kiire ja paniikki -ja kuten arvata saattaa, kukaan ei kertaakaan kysellyt mitään valokuvia. Jossain kohti varaukseemme ilmestyi myös juomapaketti (”viinipaketti”), en oikein edelleenkään tiedä, että miksi -eikä tiennyt kukaan laivallakaan, mutta en toki valita!

Arvosana: 3

Henkilökunta

NCL:llä henkilökuntaa oli valtavasti ja kaikkialla. He puhuivat erittäin huoliteltua englantia, mutta selkeästi osalla oli hanskassa vain perusfraasit. Ylipäätään hymyjä kuitenkin riitti jatkuvasti; kaikille meille vauvasta lähtien oltiin aina todella ystävällisiä. Mieleen jäi päällimmäiseksi ehkä hyttipalvelijamme, joka ratkaisi hienotunteisesti ihan joka ikisen ongelman mitä meille eteen tuli. Laivalla oli kaksi suomalaista työntekijää.

Arvosana: 4

RCI:llä henkilökuntaa oli paljon ja heidän englanninkielentaitonsa oli päivittäiseen kommunikointiin vähintäänkin riittävää. Aika usein vastaus kuitenkin oli, että en tiedä, harvemmin, että otan selvää. Yksittäisiä tähtiä tuli vastaan jokunen; esimerkiksi suuri osa leikkipaikan henkilökunnasta ja apulaistarjoilijamme illallisella. Hyttipalvelijamme jäi aika etäiseksi. Laivalla ei ollut yhtään suomalaista työntekijää.

Arvosana: 3

Ruokailukonsepti

NCL:llä on oma ”freestyle dining”-konseptinsa. Freestyle tarkoittaa vapaamuotoista siinä mielessä, että ennakkoon määriteltyjä ruokailuaikoja ei ole -lomalainen voi siis syödä ihan silloin kun hän itse haluaa, kenen kanssa itse haluaa. Tämä pätee niin buffettiin kuin ravintoloihin joissa tarjoillaan pöytiin. Päiväsaikaan buffet oli suunnilleen aina auki ja sieltä sai aina ruokaa, välilpalaa, jälkiruokaa, hedelmiä ja niin edelleen. Toki ravintoloilla oli omat aukioloaikansa, joten aamuyöstä ovia ei kannata kolkutella -silloin täytyy tyytyä pubiruokatyyppisiin yöpaloihin.

Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Unohda kello - täydellisen lepoloman resepti

RCI:llä noudatetaan perinteisten illallisten konseptia ja monille matkailijoille tämä on ilmeisen mieluinen juttu; ruokailuseurue on määritelty laivayhtiön puolesta, joten todennäköisesti illallisella pääsee vaihtamaan kuulumisia muidenkin kuin vain oman porukan kanssa. Illalliskattauksia on tarjolla kaksi, ensimmäinen on kuudelta, toinen puoli yhdeksältä. Buffetissa ruoka-ajat noudattelivat kaava aamiainen – lounas – päivällinen – illallinen. Illallinen oli suunnilleen samoihin aikoihin kuin perinteisessä kattauksessa, kattausaikojen välillä buffetti oli kokonaan kiinni.

Arvosana: 4

Ruoka

NCL:n pääkokki oli näkyvillä jatkuvasti monessa paikassa; tapahtumissa, buffetissa, pöytään katetulla illallisella. Aamusta iltaan. Tuntui, että hänellä oli sormensa mukana vähän kaikkialla -ja ilmeisen hyvin homma hoituikin! Ruokaa oli paljon ja lähes poikkeuksetta se oli todella hyvää! Kuulemma ruoka pääosin tuodaan Yhdysvalloista, näin halutaan varmistaa, että esimerkiksi liha on heidän standardeillaan korkeatasoista. En tiedä mitä hormonilihaa esimerkiksi illallisbuffetin burgundinpata sisälsi, mutta en ole ehkä koskaan syönyt niin maukasta lihaa. Arvostin myös kovasti vaihtelevaa välipalatarjontaa; oli erilaisia hedelmiä, täytettyjä pitaleipiä, nachoja ja muita ihania helposti altaanreunalle kulkeutuvia herkkuja. Jälkiruuat suklaaputous mukaan lukien olivat taivaallisia!

Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Iltapäivän allasevästä

RCI:llä ruokaa riitti. Kiitettävä erikoisuus oli perinteisellä illallisella joka ilta vaihtuvat teemamenut; usein tuli valittua suositeltu kokonaisuus ja näin tuli maisteltua ihan uusiakin makuja. Buffetissa oli myös vaihtuvia teemoja jotka toivat kivaa vaihtelua, mutta näiden lisäksi esimerkiksi hampurilaistarpeita tai lihapullia oli saatavilla joka päivä. Buffetissa olin hiukan havaitsevinani brittiläisen vivahteen; paljon papuja, sieniä, pekonia, makkaroita, friteerattua kalaa ja niin edelleen. Ruokien raaka-aineet lastataan laivaan Dubaista ja sinne ne ilmeisesti tuodaan eripuolilta maailmaa. Paketeissaan tarjottavat tuotteet olivat selkeästi arabimarkkinoille suunnattuja. Jälkiruuat olivat ihan hyvin, mutta mitään erityisiä suosikkeja en löytänyt.

Arvosana: 3

Splendour of the Seas: Iltapalajuustoja.

Leipomotuotteet

NLC:n kaikki leivonnaiset, kakut ja pullat leivotaan itse laivassa. Valikoimaa leivissä oli valtavasti ja tarjonta jossain määrin vaihtelikin. Kakut olivat kuin syntymäpäiväkakkuja parhaimmillaan ja näiden ohessa oli vielä tarjolla leivoksia, hyytelöitä ja niin edelleen. Kakkujen kohdalla oli todella vaikea sanoa ei, ne olivat uskomattoman hyviä!

Arvosana: 5

RCI:n leipomotuotteet olivat aika vaisuja; buffetissa tarjonta oli suppea, sämpylät olivat usein juuri loppumassa ja vaihtelua ei juurikaan ollut. Perinteisellä illallisella tarjottiin samaa muutaman eri lailla maustetun sämpylän valikoimaa illasta toiseen. Ihan hyviä sämpylöitä ne kyllä olivat. Buffetissa kakkuja oli tarjolla päivittäin, mutta ne olivat aika tavallisia peltikakkuja, hyviä, mutta eivät mitään kovin ihmeellisiä.

Arvosana: 3

Splendour of the Seas: Illalliskakku

Lastenhoito

NCL:n lastenhoito vakuutti meidät täysin. Esikoisemme oli vain kolme ja hän nautti jokaisesta minuutista hoitajiensa kanssa aivan täysillä. Toiseksi viimeisenä iltapäivänä koko lapsikatras esitti yökerhossa suloisen sirkusesityksen, enkä edelleenkään ymmärrä miten lapset saadaan esiintymään niin hienosti ilman yhteistä kieltä! Lasten leikkialueen tilat olivat suuret ja värikkäät, alue oli myös jaettavissa erilaisiin teema-alueisiin. Lastentapahtumat koko perheelle olivat kivoja; esimerkiksi muffinssien koristelu laivan kannella oli juuri niin sotkuista ja herkullista kuin vain kuvitella saattaa. Vauvojen leikkihetket olivat aika yksinkertaisia, mutta jaksoivat ihastuttaa meidän yksivuotiasta!

Arvosana: 5

RCI:llä lastenhoitajat olivat selkeästi ammattilaisia ja ottivat ihanasti jokaisen lapsen huomioon. Tyttäremme viihtyivät erittäin hyvin ja olivat aina innolla menossa leikkimään. Lasten alue oli pienehkö eikä se juurikaan ollut muunneltavissa. Myös koko perheen lastentapahtumat järjestettiin leikkikeskuksessa; osallistuimme leikekirjan tekoon ja tietokilpailuun jotka olivat kumpikin ihan hauskoja. RCI:ltä mukaan saatiin kotiinviemistäkin (kaikki nämä x2): kaksi erikokoista mustekalapehmolelua, Nickelodeon pehmolelu, väritettävä RCI Pirates tyynyliina, väritettävä RCI Pirates bandana, 2x RCIAquanauts muki.

Arvosana: 4

Uima-altaat

NCL:llä oli erikseen lasten altaat laivan perässä ja yleiset altaat laivan keskiosassa. Uimme pelkästään lasten altaassa. Kahluualtaassa ja vesiliukumäkialtaassa vesi oli alkumatkasta viileähköä mutta meriveden lämmetessä lämpenivät altaatkin. Porealtaassa vesi oli aina tasaisen lämmintä. Vesi tuoksui ihan tavallisesti hiukan kloorilta, mutta eräänä päivänä klooria oli selkeästi lorahtanut liikaa ja pian allas suljettiinkin tyhjentämistä varten. Altaalla oli jatkuvasti joku vahtimassa.

Arvosana: 4

Norwegian Spirit: Kolmesta lastenaltaasta se hurjin

RCI:llä oli laivan keskiosassa yleiset altaat ja ”Solarium”-alueella avattavan katon alla vain aikuisille sallitut uima-altaat. Me uimme vain yleisillä altailla. Ison uima-altaan vesi oli kuumimpia päiviä lukuun ottamatta jäätävää, porealtaiden vesi lähes polttavaa. Vesi ei juurikaan tuoksunut kloorille, mutta oli ilmeisen suolaista ja paikoin uimapuvuista lähti jostain syystä väri. Altailla ei ollut erikseen henkilökuntaa, ohi kulkiessaan henkilökunta kuitenkin komenteli hurjimpia hyppijöitä ja yksin uivia pikkulapsia pois altaasta.

Arvosana: 3

Splendour of the Seas: uima-allasalue

Poislähtö

NCL:llä sai napata aulan telineestä laukkuunsa värillisen lapun sen mukaan milloin halusi lähteä. Laukut kerättiin yöllä värikoodien mukaan ja toimitettiin terminaaliin. Vaihtoehtona oli myös ”kävelen itse ulos kun haluan”-lappu. Otimme sen koska meillä oli kiire aikaiselle lennolle; kävelimme ulos hetkessä ja pääsimme nopeasti taksilla lentokentälle.

Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Lähtöopasteet. Need a tissue?

RCI:llä hyttiin ilmestyi lappu, mihin piti raksia koska laivasta haluaa lähteä. Vaihtoehtona oli myös iltapäivään kestävän lisäajan ostaminen noin 30 dollarilla. Lisäaikaan ei kuitenkaan enää kuulunut hyttiä. Raksitun valinnan mukaan sitten matkustajat jaettiin kirjaimilla nimettyihin aikaikkunoihin, aamulla mentiin yökerhoon tai teatteriin odottamaan koska oma kirjain huudetaan ja sitten kunkin kirjaimen edustajat saatettiin vuorollaan ulos. Kirjain-tägeillä varustetut matkatavarat oli yöllä kuljetettu käytävästä terminaaliin missä ne odottivat kirjainten mukaisissa jonoissa.

Arvosana: 2

Splendou of the Seas: Teatteri

Kokonaisarvosana

• NCL Norwegian Spirit: 4
• RCI Splendour of the Seas: 3

Kokonaisarvosana NCL:llä on siis parempi. Juuri tuon yhden arvosanan verran tuntuikin että ero oli NCL:n voitoksi, esimerkiksi ruoka oli hitusen parempaa, teatteri oli modernimpi, esitykset jaksoivat ihmetyttää, laivan ympärillä häärittiin joka satamassa pienissä huoltotöissä -ja mikä tärkeintä: lämminhenkinen huumori ja jonkinlainen me-henki kantoi tasaisesti päivästä toiseen. Kumpikaan matka ei kuitenkaan missään nimessä ollut huono ja vaikka tältä erää NCL veikin meidän sydämet, voin kumpaakin suositella risteilyä suunnitteleville!

NCL:llä jopa pyykkipussi huutaa LOMA!

Splendour of the Seas - Hytti, Ruoka ja viihde (RCI Dubai 3/5)

Kuten aiemmista teksteistäni käy ilmi tämä oli toinen risteilymme. Tässä laiva-postauksen ensimmäisessä osassa kerron hytistämme, ruuasta ja viihdetarjonnasta laivalla. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että tämä matka oli vähintään hyvä, mutta ei lähellekään niin hyvä kuin ensimmäinen risteilymme NCL:llä! Näiden kahden risteilyn eroista ajattelin kirjoittaa joskus erikseen, joten varsinaista vertailua en tee vielä tässä.

Splendour of the Seasille mahtuu 2076 matkustajaa ja henkilökuntaa reilu 700. Se on rakennettu Ranskassa vuonna 1995 ja sille tehtiin suuri uudistusprojekti vuonna 2011. Tällä hetkellä laiva tekee viimeisiä risteilyjään Royal Caribbeanille: laiva on myyty TUI cruisesille ja kesästä 2016 alkaen se risteilee Thomson Cruisesin nimissä. Aluksen sisarlaiva on Legend of the Seas.

Risteilymme kesti 7 päivää ja tänä aikana reitti kulki näin: Dubai UAE – Khasab Oman – Muscat Oman (laiva satamassa yön yli) – Abu Dhabi UAE – Dubai UAE (laiva satamassa yön yli). Risteilyyn mahtui vain yksi kokonainen meripäivä Muscatista Abu Dhabiin matkatessa.

Odotukset meillä oli korkealla: NCL:n risteily oli ollut paras loma ikinä, mutta toisaalta taas Suomessa monet kehuvat Royal Caribbeania vuolaasti. Odotimmekin innolla, että pääsemme tätä kehuttua varustamoa kokeilemaan itsekin!

Hytti

Meidän hytti oli lähellä laivan keulaa alimmassa hyttikerroksessa. Hytissä oli isohko ikkuna parisänky ja kaksi katosta laskeutuvaa kerrossängyn ”yläsänkyä”. Kerrossänkyjen kanssa meillä oli edessä ongelma jo heti ensimmäisenä iltana; laidat olivat olemattomat, sänky oli kummastakin päästä avonainen, eikä ruotsinlaivoiltakin tuttuja irrallisia turvalaitoja ollut saatavilla. Laivan henkilökunta oli sitä mieltä, että 3-vuotias voi nukkua yläsängyssä -niin kuulemma muutkin lapset tekevät. Päädyimme lopulta itse ratkaisemaan ongelmaan niin, että siirsimme lapsille yhden patjan lattialle ja tytöt nukkuivat siinä vierekkäin -ja hyvin he omassa pienessä pesässään viihtyivätkin.

Turvallinen sänky 3-vuotiaalle?

Kylpyhuone oli hieman ruotsinlaivan kylpyhuonetta suurempi; lisänä lähinnä kaappitila mitä oli tarjolla jonkin verran. Suihku meillä oli tosi huono; vettä lorotti vähän miten sattuu ja suihkun pää oli ilmeisesti rikki, mutta kyllä sillä viikon suhteellisen mukavasti pärjäsi. Pieniä epäkohtia osasin odottaakin kun laiva on jo myyty uusille omistajilleen.

Hyttipalvelijamme oli eteläamerikkalainen nainen. Jotenkin hän jäi tosi etäiseksi, toivotti hyvät huomenet, mutta siinä se melkein olikin. Kerran pyysimme häntä leikkaamaan saksilla yhden narun, mutta saksia ei kuulemma löytynyt mistään, myöskin lasten nukkumisjärjestely-episodissa olisimme toivoneet enemmän apua. Tässäkin toistuu sama mantra: ihan hyvä, mutta olemme selkeästi tottuneet liian hyvään.

Pyyhe-eläin hytissämme

Ylipäätään hytti oli ihan kiva -ja tosi rauhallinen. Nukuimme oikein hyvin kaikki yöt. Kaappitilaa oli aika rajallisesti, mutta juuri sen verran, että saimme kaikkien vaatteet melko mukavasti mahtumaan paikalleen.  Hytissä oli perinteinen puhelin ja uudehko tv -tosin emme juurikaan tv:tä katselleet, joten ohjelmatarjonnasta en tiedä sen enempää. Toki hytin värityksestä ja yksityiskohdista huomasi, että laiva ei ole mikään uusin ja hienoin, mutta eipä tuo meitä haitannut.

Ruoka

Ruokaa laivalla riitti, niin kuin asiaan kuuluu. Tarjonta kuitenkin oli ehkä hiukan pettymys: buffetissa hedelmistä tarjolla oli lähinnä tavalliset banaanit, omenat, rypäleet ja melonit, aamupala taas tuntui olevan pitkälti brittityylinen papuineen ja sienineen, leipävalikoima oli suppea eikä mitenkään erityisen tuore, illallisella ruoka taas oli välillä kylmää ja pihvit aika keskinkertaisia. Saimme kyllä joka päivä helposti vatsamme täyteen ja monesti löysimme todella maukkaitakin annoksia -odotukset vaan olivat niin kovat, että kokonaisarvosana ei ollut ihan parhaasta päästä.

Windjammer - buffetin juustopöytä

Royal Caribbeanilla on käytössä perinteiset illalliset valkoisine pöytäliinoineen; joka ilta illastetaan samassa pöydässä, samaan aikaan, saman varauksen yhteydessä määritellyn satunnaisen seurueen kanssa. Meidän pöytäseurue oli koottu suomalaisista: me, toinen lapsiperhe ja vanhempi pariskunta. Illalliset olivat ihan rattoisia; oli kiva kuulla miten muut olivat viettäneet päivänsä ja ihmetellä yhdessä päivittäin vaihtuvaa ruokalistaa. Toisaalta olisi ollut ihan mielenkiintoista istua pöydässä missä olisi ollut edustajia useammasta maasta, tai toisaalta olisi ollut hauskaa jos pöytäseurueita olisi välillä sekoiteltu -mutta hyvä tämä oli näinkin ja monelle ilmeisen tärkeä osa risteilyä. Illallisilla oli eri päivinä myös eri teemat pukeutumiselle: valkoinen ilta, muodollinen ilta, rento ilta, 70-luku ja niin edelleen -mikään pakko näitä pukukoodeja ei ole noudattaa, mutta tuohan se hauskan lisän iltaan!

Yksi vaihtuvista illallismenuista

Aikataulutetuista illallisista seuraa se, että laivalla aikataulut rytmittyvät ruuan ympärille. Me olemme tottuneet niin vapaaseen lomailurytmiin, että välillä ennakkoon määritellyt aikataulut ärsyttivät; jos muodolliselle illalliselle ei halunnut mennä, oli vaihtoehtona aina buffet-ravintola Windjammer, mutta sielläkin illallisajat ajoittuivat samoille nurkille perinteisen kattauksen kanssa. Niinpä laivapäivän aikataulu myöhään herääminen - aamupala - altaalla lorvimista - lounas - altaalla lorvimista - päiväunet - illallinen - viihdeohjelmaa - iltapala, ei oikein onnistunut -olimme aina kaikkialla väärään aikaan.

Viihde

Viihdetarjonnasta olin lukenut etukäteen lähinnä melko kriittisiä arvosteluja, joten odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Laivoilla yleensä tarjotaan live-musiikkia, esitetään elokuvia, järjestetään suurempia broadway-tyylisiä esityksiä ja järjestetään pienempiä kursseja ja tapahtumia.

Splendour of the Seasilla on monen kerroksen kokoinen keski-atrium, jonka alimmalla tasolla on tanssilattia ja baari, monet iltaohjelmat rakentuivat tämän tilan ympärille. Atriumissa oli ihan hauskoja tanssikilpailuja, visailuja ja musiikkiesityksiä, näiden lisäksi suunnilleen joka ilta oli luvassa myös esittelyissä hehkutettu ilmassa tapahtuva ”Aerials” show. Tästä showsta meille vihjattiin etukäteen, että katsokaapa sitä yhtä miestä joka näyttää joko olevan totaalisen väärässä paikassa muuten vaan tai pelkäävän korkeita paikkoja -ja totta tosiaan; illasta toiseen katossa roikkui mies joka näytti siltä, että hän ei vaan pysty siihen mitä on tekemässä. Välillä rämpiminen melkein nauratti, mutta useimmiten kärsin kauhunsekaisesta myötähäpeästä. Muu tiimi hoisi kyllä osansa oikein hienosti ja erityisesti taitavat laulajat jäivät mieleen!

Aerial - show "Frozen" atriumissa

Minulle mieluisinta tarjontaa olivat teemaillat; lasten kanssa reissatessa ne toki jäivät lyhyiksi illoiksi, mutta pienen hetken onnistuin aina niistäkin nauttimaan. Arabialainen ilta ei ehkä ollut todellista arabiaa nähnytkään, mutta lämpimässä yössä kirkkaan tähtitaivaan alla leviävä shisha-piippujen tuoksu ja notkuvat herkkupöydät olivat silti lumoavia -eikä fiilistä vienyt sekään, että Välimereltä lähtöisin olevaa napatanssia esitti venäläisnainen Shakiran tahtiin. Toinen teemailta oli 70-luku; lapset olivat innoissaan saatuaan kimaltavat led-sormukset ja olihan värikäs disco-meno muutenkin ihan hauskaa!

Kokonaisuudessaan viihdetarjonta oli ihan ok, mutta tuntui, että se oli enimmäkseen suunnattu vanhemmalle brittiväelle; vai miltä kuulostaa useamman illan yli kantava Beatles-teema tai visailut Englannin kuninkaista. Ihan kaikkea tarjontaa emme luonnollisesti ehtineet kokeilemaan, mutta uskon, että iltojen päätapahtumien pohjalta sai muodostettua aika hyvän yleiskuvan.

Illan tanssiesityksen odottelua laivan teatterissa

...Laivakuvaus jatkuu seuraavassa päivityksessä...

Vappu Tampereella

Tässä pikapostaus Tampereen vapusta 2015. Sää oli ihan kohtalainen; lämpöasteita reilu 10 ja sateilta säästyttiin. Mutta kyllähän sellainen kunnon hellevappukin olisi taas joskus ihan kiva! 

Lähdettiin liikkeelle bussilla ja bussi jätti meidät linja-autoasemalle. Käveltiin sieltä Koskikeskuksen kautta kohti Keskustorin vapputoria. Jotenkin aina mietityttää, että miksi Koskikeskuksessa ei ole koskaan vappuna mitään? Varsinkin kylmempinä vappuina sisätiloissa olisi kiva välillä poiketa. Tänään Koskikeskus oli aivan hiljainen. Keskustorilla tytöt saivat valita vappupallonsa; valinnat olivat pieni Frozen-pallo ja valtava prinsessalinna.

Keskustorin pallomeri

Torin jälkeen käveltiin Tallipihalle lasten vappuun. Esitietojen mukaan luvassa oli myyntipisteitä, pomppulinnaa, kasvomaalausta, Onnenpyörä ja niin edelleen. Tallipiha on aina ollut meille jotenkin ongelmallinen kohde; siitä olisi kiva tykätä, mutta sen suhteen on pitkään ollut vähän sellainen fiilis, että kannattaako sinne kuitenkaan lähteä ja onko tapahtumissa aina vaan sitä samaa. Tänä keväänä kuitenkin löysimme uudelleen Tallipihan kahvilan joka on piristynyt valtavasti takavuosista. Vahdin talon myymälässäkin oli kaikkea kivaa, eivätkä hinnat olleet ihan päättömiä; raaskin keväällä jopa ostaa sieltä itselleni uuden huivin mikä on tällaiselle kirppishaukalle harvinaista. Vappuvisiitillä viihdyttiin nyt reilut puoli tuntia; pyöritettiin onnenpyörää, tytöt osallistuivat Nalle-jumppaan ja minä kiertelin myyntikojut. Ihan kivaa vaihtelua Vapputorille!

Tervetuloa Tallipihalle!

Ahdin Tilan keppihevoset

PikkuLillin lastenvaatteita

Tallimiehen puoti

Kahvilan tarjontaa maaliskuussa

Huivilöytö Vahdin talosta

Tallipihalta lähdimme Patosillan kautta Koskipuistoon katsomaan teekkarikastetta. Meidän pienille tytöille homma on aina yhtä ihmeellistä ja isompi vannoikin useampaan kertaan, että hän ei kyllä ikinä mene tuohon kouluun. Äidin kanssa sitten voikin olla toisin; muutama vuosi sitten hain TTY:n maisterivaiheen opintoihin ja pääsin, mutta jätin paikan vahvistamatta koska aloin odottamaan meidän nuorimmaista. Nyt on kuitenkin taas vähän ajatus alkanut nostamaan päätään, että josko sittenkin vielä… aika näyttää minne tässä päädytään.

Ensimmäinen korillinen koskessa

TTY:n 50-vuotisjuhlapallot, meille mielummin näitä kuin politiikkaa!

Kaupunkikierroksen lopuksi oli Grillin vappulounaan vuoro. Olemme Grillissä vappulounastaneet jo monta vuotta; yleensä vappulounas on takuuvarmasti hyvä ja palvelu pelaa täydessäkin salissa!

Grillin lastenannos

Vinkkejä Espanjaan otetaan vastaan!

Sieltä se kesä taas saapuu, hitaasti mutta varmasti. Koska viime kesän reissu Espanjaan oli niin suuri menestys, otamme uusiksi suunnilleen saman setin –varasimme lomallemme saman asunnon Torreviejasta.

Torreviejan alueella jäi monta asiaa tekemättä ja paikkaa näkemättä, mutta näiden lisäksi ajattelimme nyt tehdä yhden tai kahden yön autoretken jonnekin. Todennäköisesti tulemme pysymään rannikon tuntumassa, koska kesä on kuuma, mutta päiväpyrähdyksiä voidaan sisämaahankin tehdä. Noin viiden tunnin ajomatka Torreviejasta on maksimi. Muutamia ajatuksia jo onkin, mutta ajattelinpa vielä kysellä näinkin suosituksia! Etelään vai pohjoiseen? Missä on parhaat rannat? Missä kauneimmat kaupungit? Granada, Barcelona, Almería, Valencia, Baza, Cuenca, vai joku muu mikä? Olisiko ideoita mielenkiintoisista viinitiloista? Viime kesänä kävimme Jumillassa Casa de la Ermitassa, nyt kiinnostaisi esimerkiksi joku Cava-tila, toisaalta Torresilla olen halunnut käydä aina. Aurinkorannikkoa on koluttu Málagasta länteen, sinne tuski nyt palaamme.

Vinkkejä myös yöpymispaikoista ja aivan erityisistä ravintoloista otetaan  vastaan! Liikumme lasten kanssa, joten liikumme lasten ehdoilla, mutta perheemme on jo aika kokenut reissuporukka joten erityisvaatimuksemme eivät ole kovin kummoisia :)

Alicante Street Scene. Photo by Les Haines, license CC

Tanska: Blå Planet ja Field's (5/5)

Keskiviikko oli viimeinen kokonainen Tanskapäivä joten pientä haikeutta oli havaittavissa jo aamusta. Aamu oli todella kaunis; aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja kevätfiilis oli parhaimmillaan. Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tanskan kansallisakvaariota Blå Planetia. Minulle koko akvaarioreissun kohokohta oli ehkä itse rakennus; pyörteen mallinen rakennus sopii erikoisuudessaan täydellisesti ympäristöönsä.

Blå Planetin sisäänkänynti

Kansallisakvaariona akvaario ei ole niinkään keskittynyt viihteeseen, vaan vahvasti myös opetukseen ja tutkimukseen. Akvaarion pinta-ala on noin 12 000 neliötä ja eri lajeja on esillä 450. Minusta hienoin oli perinteisesti haiallas jossa allas kaartuu myös käytävän päälle, kiva oli myös Amazonin sademetsä missä lenteli lintuja ja perhosia. Lapsista ehdoton ykkönen oli ”kosketteluallas”, eli pieni allas missä sai koskea rapuihin ja meritähtiin. Isompi tyttömme yllätti rohkeudellansa ja koski suunnilleen kaikkeen mihin ylettyi, tätä kokemusta hän mietti suunnilleen koko päivän.  Altaalla paikalla ollut henkilökunnan edustaja jaksoi kiitettävästi kertoa meillekin näistä meren otuksista vaikka ympärillä oli paljon uteliaita Tanskalaislapsiakin. Jotenkin akvaariosta jäi kuitenkin lopuksi tunne, että nähtävää olisi voinut olla enemmänkin. Tunteeseen saattoi toki vaikuttaa sekin, että lisätietotekstejä oli englanniksi aika vähän, eli kiersimme vain katselemassa erilaisia altaita. Siisti ja hieno paikka akvaario kuitenkin oli!

Akvaarion jälkeen lähdimme läheiseen Field’s ostoskeskukseen. Field’s  on Tanskan suurin ostoskeskus ja siellä on yli 140 myymälää. Field’sissä sistustuskauppatarjonta oli hyvä; erityisesti pidimme Field's Design Store Pop-up Shopista missä oli monen itsenäisen suunnittelijan tai muotoilijan tuotteita myynnissä. Ostimme kotiinviemisiksi LP-levystä taivutetun maljakon. Äidilleni ostin tuliaisiksi toisesta myymälästä Royal Copenhagenin 2015 vuoden pääsiäismunan. Syömässä kävimme Field’sin Italialaisessa Milanossa, ruoka oli ihan hyvää, mutta kokemus ei ollut mikään erityisen mieleen jäävä. Ostoskeskusreissun lopuksi kävimme vielä valtavassa Bilka-supermarketissa haalimassa matkaeväitä seuraavalle päivälle.  Bilkasta ostin tytöille myös jokusen tarpeellisen käyttövaatteen kauppaketjun omaa Mads & Mette sarjaa. Vaatteissa oli aivan huiput alennukset ja tyyliä kuitenkin reilusti enemmän kuin mitä täkäläisittäin markettivaatteilta odottaa, en yhtään ihmettele, että näistä Suomen kirpputoreilla välillä pyydetään enemmän kuin mitä todennäköisesti ovat uutena maksaneet.

Kun lähdimme ajelemaan Field’sistä, sammuivat kummatkin tytöt takapenkille välittömästi. Sen verran olimme tähän osanneet varautua, että olimme Bilkasta ostaneet pienet herkuttelueväät itsellemme ja niinpä lähdimme vielä keskustan suuntaan pienelle turistiajelulle eväinemme. Kiersimme ensin hiukan futuristista Amager vestiä, sitten suuntasimme Christianiaan ja lopuksi tein itsekseni pienen pöyrähdyksen Nyhavnin rantakadulla. Lopulta olikin enää vuorossa ajelu hotellille, iltauinti ja pakkaushommat! Aamupalan jälkeen lähdimme reippaasti kohti Suomen pakkasia.

Amager vest - Photo by Marti, license CC

Nyhavnin ilta

Kaikenkaikkiaan minilomamme Tanskaan oli oikein onnistunut. Muutama alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut kirpputori jäi väliin, mutta se ei haitannut yhtään. Positiivisin yllätys oli ajomatkat; kumpaankin suuntaan reilu 600 kilometriä sujui kuin siivillä ja lapsetkin jaksoivat autossa ihmeen hyvin. Muutaman kerran Kööpenhaminaa katselessa mielessä kävi haave, että kunpa olisi kesä, mutta sanoisin, että ihan hyvin Tanskaan voi mennä näin Tammikuullakin –aavistus keväästä niinkin lähellä Suomea oli tällaiselle kesäfanille ihana kannustin lopputalven kylmyyteen <3