Matkalaisen epäonnistunut joulu

Syyskuussa saatiin idea; kokeillaanpa ensimmäistä kertaa koskaan, viettää joulu muualla kuin Suomessa. Tähän ajatukseen johtivat suht mukavan hintaiset Norwegianin lennot New Yorkiin.

Photo by Evil Erin @Flickr. License CC BY 2.0

Heti alusta asti oli selvää, että kotona vietetään etukäteen pikkujoulut, missä lapset saavat omat lahjansa, mutta muuten kotijoulu pidetään aika minimissä. Matkasuunnitelmia tehtiin hartaasti monenmonta viikkoa; löydettiin kiva Hiltonin huoneistohotelli, kivoja kauppoja, ravintoloita, suunniteltiin retket luistinradoille ja nähtävyyksiin, jokunen suosikkituliainenkin oli hankintalistalla. Reilu viikko ennen reissua perheen pienimmäinen sairastui mystisen pitkään ja voimat vievään mahatautiin, mutta usko oli kova; kyllä me jouluksi ollaan kunnossa. Aatonaaton aamuna märkä rätti lätkäistiin kuitenkin päin näköä: seuraava mahatautiuhri vietti käytännössä koko päivän vessassa ja iltaan mennessä oli selvää, että pitkälle lennolle ei olla aattoaamuna lähdössä. Onneksi päivystävä lääkäri löytyi läheltä ja matkavakuutus toivottavasti toimii yhtä hienosti kuin vuonna 2011 kun jouduimme esikoisen sairauden vuoksi tapaninpäivän lentomatkan perumaan.

Photo by Evil Erin @Flickr. License CC BY 2.0

Nyt meidän perhejoulu sitten vietetään kodissa missä jääkaappi ei notku jouluherkkuja, lapsille ei ole antaa lahjan lahjaa eikä pukki soita ovikelloa. Pölyvillakoirat pyörii nurkissa, sade ropisee ikkunaan ja kuusen sijaan huoneita koristaa valmiiksi pakatut matkalaukut. Toki, olen tietoinen ja onnellinen siitä, että jääkaapin tyhjyys ei johdu siitä ettei ruokaan olisi rahaa, sairaus on parantuvaa laatua ja lapsetkin jo pakettinsa saivat, mutta tämän kaiken keskellä, en voi olla miettimättä, että mikä on pohjimmiltaan se joulun sanoma? Mitä jää jäljelle kun kaikki perinteiset elementit riisutaan joulusta eikä voimat riitä kulkea naapurikorttelin joulukirkkoon? Vastaus ei ole mikään itsestäänselvä vaikka sitä olen tänään pitkään puolikuntoinsena miettinyt. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minulle sen on pakko olla se, että on jälleen selvitty yhdestä pitkästä ja pimeästä syksystä, ja tästä lähdetään taas kesää ja valoa kohti <3

Hyvää joulua kaikille ja ihanaa uutta alkavaa kevättä!

Photo by Shawn Carpenter @Flickr. License CC BY 2.0

Saako lapsi istua lennolla vanhempansa vieressä?

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että meillä on ollut pääsääntöisesti aina lasten kanssa helppoja lentoja. Lapsilla, ja käsittääkseni myös kanssamatkustajilla, on ollut ihan mukavia matkoja, kun lasten reppuihin on pakattu riittävästi puuhaa ja ennen kaikkea kotona on keskusteltu pitkään ja rauhassa siitä, miten lentokoneessa, bussissa tai junassa yleensä käyttäydytään. Lentoa varten ostamme ne lisäpavelut jotka ihan aidosti koemme lisänä tarvitsevamme. Tämän vuoden aikana matkailutaivaallemme on ilmestyi kuitenkin yksi harmaa pilvi: lasten istumapaikat.

AY962 Dubai - Helsinki

Viime talvena Dubaista palatessamme perheemme sijoitettiin reilun kuuden tunnin lennolle neliöön käytävän ympärille. Kukaan ei siis istunut kenenkään vieressä, mutta jonkinlainen puheyhteys kuitenkin wc-jonon ja käytävähässäkän yli oli. Pienen lapsen kanssa moni tilanne vaatii varsinkin pidemmällä lennolla kuitenkin fyysistä läsnäoloa. 3v tyttäremme alkoi itkeä lohdutonta hätäitkua uudessa oudossa tilanteessa. Kysyimme lentoemännältä, josko jotain paikkajärjestelyjä olisi tehtävissä, mutta ei ollut. Ympärillämme olevat matkustajat olivat heti pyytämättä yksimielisiä siitä, että ei tämä näin mene ja vaihtoivat paikkoja niin, että me istuimme lastemme vieressä. Muutama heistä ihmetteli sitäkin, että miksi he aikuiset ilman lisämaksullista istumapaikkavarausta istuivat vierekkäin, mutta 3v istuu yksin. Niinpä. No, loppu hyvin kaikki hyvin; ihanien kanssamatkustajien ansiosta 3-vuotiaani tuhisi pian uniaan käsi äidin kädessä ja saimme jälkikäteen pienen kompensaation kurjasta alusta.

AY708 Düsseldorf - Helsinki

Düsseldorfista Helsinkiin matkatessa arpajaisvoitto istumapaikkojen osalta osui kohdallemme check-innissä:

• minä rivillä 11
• 6v rivillä 16 
• 3v rivillä 15

Check-inniä tehdessäni sain onneksi vielä vaihdettua paikat -koneessa oli yllätyksekseni vielä erittäin reilusti vapaita vaaramattomia paikkoja! Jos meillä ei olisi ollut nettiyhteyttä ja olisimme tehneet check-inin kiireessä kentällä olisi lennosta tullut yksin istuville lapsille erityisen kurja: lentokoneeseen tuli tekninen vika kiitotiellä ja saimme istuskella hyvän tovin hangaarin edustalla tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Minä rivillä 11, lapseni jossain ihan muualla

Näin meillä, miten muualla?

UK Civil aviation authority suosittelee sijoitamaan lapset huoltajiensa lähelle vedoten turvallisuuteen:

”The seating of children close by their parents or guardians should be the aim of airline seat allocation procedures for family groups and large parties of children.

Young children and infants who are accompanied by adults, should ideally be seated in the same seat row as the adult. Children and accompanying adults should not be separated by more than one aisle. Where this is not possible, children should be separated by no more than one seat row from accompanying adults. This is because the speed of an emergency evacuation may be affected by adults trying to reach their children.” (https://www.caa.co.uk/Passengers/On-board/Seating-allocation/)

Yhdysvalloissa on hyväksytty lakialoite joka takaa sen, että alle 13v ei istu yksin:

”(a) In General.--Not later than 1 year after the date of enactment of this Act, the secretary of Transportation shall review and, if appropriate, establish a policy directing all air carriers providing scheduled passenger interstate or intrastate air transportation to establish policies that enable a child, who is age 13 or under on the date an applicable flight is scheduled to occur, to be seated in a seat adjacent to the seat of an accompanying family member over the age of 13, to the maximum extent practicable and at no additional cost, except when assignment to an adjacent seat would require an upgrade to another cabin class” (https://www.congress.gov/bill/114th-congress/house-bill/636/text/pl)

Miksi meillä näin?

Näiden kahden lennon jälkeen en voi kuin ihmetellä, että miksi? Miksi minun 3v lapseni toistuvasti erotetaan lennolla vanhemmistaan? Ymmärrän, että bisnes on bisnestä ja unelmapaikastaan pitää maksaa, mutta pienen lapsen sijoittaminen vanhempansa lähelle on jo turvallisuusnäkökulmasta aivan toinen kysymys kuin esimerkiksi lisäjalkatila hätäuloskäynnin vieressä. Lapsen sijoittaminen vanhemman lähelle takaa paremman matkustusrauhan myös muille matkustajille; vai miltä kuulostaa ”yksin” matkaava kenties hätääntynyt 2-4v mustikkamehuineen ilmakuopissa?

Olisiko Suomessa aika siirtyä käytäntöihin jotka muualla kirjataan lakiin? Edes alle kouluikäisten osalta? Kaupallisesta näkökulmasta lapsiperheille voisi kehittää muunkinlaisia tuotteita ja lisäpalveluita kuin turvallisuudesta tinkivät istumapaikka-arpajaiset.

Airberlin ja lupaus mukavammasta lennosta, meille kaikille <3

Espanja 2016: Les Fonts de l'Algar - Algarin vesiputoukset

Valencian autoretkeemme kuului paluumatkalla 9.7.2016 käynti Algarin vesiputouksilla. Omat vesiputousmielikuvani ovat rakentuneet lähinnä Tammerkosken ja Matkaoppaat tv-sarjan turkkilaisputousten varaan, joten en ihan tiennyt mitä odottaa -ainakin nettisivuilla kaikki näytti tosi hyvältä!

Valenciasta matkaa vesiputouksille oli parin tunnin verran, ja edelleen kotinurkille Torreviejaan matkaa oli odotettavissa reilu tunti. Loppumatka putouksille tuntui jotenkin tosi pitkältä kun tie kiemurteli eteenpäin ja ylöspäin. Ajomatkan lopuksi päädyimme eräänlaiseen turistiansaan: yhtäkkiä automme edessä oli pari miestä hienoilla logoilla varustettujen huomioliivien kanssa ja he ohjasivat meidät vesiputousten ”viralliselle” maksulliselle parkkipaikalle. Joopajoo :D Parkkipaikka oli yli kilometrin päässä putouksista ja matkalla oli ties kuinka monta muutakin parkkipaikkaa. Kuumassa iltapäivässä kävelymatka ylämäkeen lasten kanssa tuntui aivan loputtomalta; bongasimme harmiksemme myös lukuisia pakettidiilejä missä ravintolaruuan ostajille kuului myös ilmainen pysäköinti ja pääsy uima-altaalle.

Hiljentyvä parkkipaikka alkuillasta

Kun pääsimme perille putouksille, olin aivan väsynyt; Valencian yö oli jäänyt lyhyeksi, päivä oli kuuma ja parkkipaikkasählääminen harmitti. Lipunmyynti ei myöskään erityisesti nostanut tunnelmiani: pienessä mökissä puisella tasanteella myytiin lippuja ja myyntipaikalta aukesi näkymä putouksille: valtavasti ihmisiä, liukkaan näköisiä kallioita ja korkeuksiin nousevia rappusia. Oli tosi lähellä etten lähtenyt autoon mököttämään.

Rappushaaste

Pidin uhmaikäisen kiukkukohtaukseni sisälläni ja kuljin kiltisti perheen mukana; lähdimme kapuamaan portaita jonnekin korkeuksiin. Pääsimme ylätason isoimmalle laguunille kun huomasin, että ne uimakengät olisi todellakin pitänyt olla mukana! Valitettavasti ainoa vaihtoehto oli painella veteen Crocseilla, mutta eipä tuo onneksi lapsia näyttänyt haittaavan :) Itse tyydyin vain kahlailemaan jääkylmässä vuorilta syöksyvässä vedessä -kylmä vesi ja sopiva sokeritankkaus nosti hiljalleen mielialan jonkinlaiseen zeniläiseen rauhaan; vuoret, vesi ja lukemattomat oleanterit olivat kauniita! Niin ne oleanterit: me laitoimme kukkia hiuksiimme, kunnes espanjalainen isä tuli huolestuneena kertomaan, että kukat tappavat. No, en tiedä tappavatko, mutta ovathan ne myrkyllisiä, joten pidetään jatkossa näpit erossa; "Kasvi voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja jo pienen määrän syöneelle oireita. Jos kasvia on syöty, ota yhteys Myrkytystietokeskukseen. Myrkyllinen" (Myrkytystietokeskus)

Vuoret, oleanterit ja kylmä vesi - hellepäivän pelastus

Kokonaistuomiona suosittelisin vesiputouksia kaikille jotka osaavat uida ja selviävät liukkailla kallioilla ja pitkospuilla suht mukavasti omillaan. Meidän lapset olivat putouksilla 3v ja 6v, pärjäsimme ihan ok, mutta pienemmällä liikkuminen oli hankalaa eikä lapsia voinut hetkeksikään päästä silmistään. Putouksille ei myöskään kannata mennä vain käymään, vaan kannattaa pakata eväät ja viettää paikalla koko päivä. Melko pian siestan jälkeen väki alkoi vähetä, joten rauhallisemmat ja hankalampien paikkojen polskimiset voi jättää iltapäivän lopulle.  Alue on maksullisten altaiden ulkopuolellakin näkemisen arvoinen: pieniä putouksia on siellä täällä ja maisemat ovat todella vehreät. Ne uimakengät ehdottomasti mukaan eikä kosketella niitä oleantereita! ;)

Vehreyttä silmänkantamattomiin!

Espanja 2016: Valencia

7.7.2016 Safari Aitanasta matkamme jatkui kohti Valenciaa. Valencia on aina näyttänyt kuvissa houkuttelevalta, mutta jotenkin se yksi syy ylitse muiden miksi mennä juuri sinne, on puuttunut. Varsinaisesti emme tuota syytä keksineet vieläkään, nyt vaan päätimme, että siellä on vihdoin käytävä ja niin varasimme hotellin Valenciasta kahdeksi yöksi.

Aitanasta laskeudumme mukavan hellää tietä kohti Valenciaa; tie oli isompi ja loivempi kuin jyrkkä ja mutkitteleva pikkutie mitä käytimme menomatkalla. Suuren kaupungin lähestymisen huomasi selvästi liikenteessä; lisää autoja ja enemmän kaistoja. Tämä olikin teema koko loppumatkan, loppuhuipennuksena vuorossa olivat keskustan 3+ kaistaiset liikenneympyrät joissa ei ollut kaistaviivoja -ja paikoin niistä puuttui myös kaikenlainen ajojärjestys. Ihme kyllä pääsimme ehjänä hotellillemme; olin tosi kiitollinen etten itse joutunut Valencian kaaoksessa ajamaan!

Hotelli Pio XII Apartments

Olin varannut meille huoneen huoneistohotelli Pio XII Apartments:sta, kriteereinä varaukselle oli hinta (66,50€/yö/4hlö), arvostelut (4,3/5) ja kohtuullisen kätevä sijainti kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Olin etukäteen lukenut, että hotellin lähellä on huomattavan paljon ilmaisia parkkipaikkoja. Totta tämä olikin, mutta parkkipaikat olivat ääriään myöten täynnä! Ajoimme varmaan kolme kertaa ison korttelin ympäri emmekä löytäneet yhden yhtään koloa mihin saisimme kärrymme työnnettyä. Lopulta päädyimme meille hyvin epätyypilliseen ratkaisuun: annoimme epävirallisina pysäköinninvalvojina toimivien resuisten herrojen opastaa meidät ruman autiotalon sisäpihalle parkkiin. Piha oli juuri niin karmiva kun voi kuvitella; sinne ei nähnyt yhdeltäkään ohi kulkevalta kadulta, maassa oli huumeruisku ja lähistöllä pyöri nuorempi mies lautasen kokoisine silmineen. Pikaisella tilanneanalyysillä uskalsimme kuitenkin jättää Renaultimme parkkiin muun muassa kiiltävien 700-sarjalaisten BMW:iden ja uudenkarhean Lexuksen viereen -ja annoimme vielä pysköintiavustajallemme useamman euron tippiä.

Punaisen nuolen kohdalta ajettiin "sisälle" hurmaavalle pysäköintialueellemme

Hotelliin majoittuminen oli nopea ja sujuva projekti. Pio XII Apartmentsin vastaanotto on minipieni koppi kerrostalon rappukäytävässä. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja yleisilme paikassa siisti. Huoneemme oli ihan sellainen kuin odotimmekin; huoneisto makuuhuoneella ja vuodesohvalla, minikeittiö, pieni parveke, kaksi ilmalämpöpumppua ja ilmainen wifi. Yhtenä iltana huoneemme katossa oli torakka, mutta muuten huone oli siisti ja mukava. Huoneessamme lähinnä vain nukuimme, olihan meillä kuitenkin vain kaksi päivää aikaa ottaa Valencia haltuun!

Keskusta ja vanha kaupunki

Ensimmäinen kohteemme oli Disney Store; reippaat pikkumatkalaiset olivat ehdottomasti palkintokauppansa ansainneet. Otimme hotellilta näppärän metron aivan ydinkeskustaan ja hetkessä olimme perillä Plaça d'Espanyalla. Kävelimme reilun kilometrin Disney Storeen ohittaen Estació del Nordin ja härkätaisteluareenan. Jotenkin tällä kävelymatkalla vahvistui ensivaikutelma minkä sain niistä aikaisemmin mainituista liikenneympyröistä: Valencia on minun makuuni jotenkin liian ahdas tai täynnä. En osaa ihan tarkkaan edes määritellä, mikä se tunne on, mutta jotenkin se liittyy autoihin, ihmisiin, pakokaasuun, kaupunkinäkymiin ja paikoin huonokuntoisiin taloihin. Yllätyin tästä tunteestani melkoisesti: esimerkiksi Tokio on kuitenkin (todennäköisesti) ikuinen suuri rakkauteni ja ylipäänsä pidän kaupunkien sykkeestä ja ihmisvilinästä enkä moisia fiiliksiä ole saanut esimerkiksi Barcelonassa tai Malagassa. Kevyestä kaupunkiahdistuksesta huolimatta meillä oli Valencian vanhassa kaupungissa oikein hienojakin hetkiä: keskusta on täydellinen epämääräiseen kuljeskeluun ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita riittää.

Disney Store Valencia

Església Catedral-Basílica Metropolitana de l'Assumpció de la Nostra Senyora de València - Valencian katedraali

Rantapäivä Malvarrosalla

Meillä on matkoillamme oma omituinen tapamme kiertää uimarantoja. Jotkut ajattelevat, että moinen on silkkaa ajan haaskausta, mutta ainakin minä olen jotenkin ollut huomaavinani, että kunkin kaupungin tunnelmasta saa hyvin kiinni juuri rannalta; onko siellä perheitä, espanjalaisia, saksalaisia vai kenties vain naapuruston lapset itsekseen leikkimässä. Niinpä Valenciassakin suuntasimme uimahommiin; metron ja ratikan yhdistelmä kuljetti meidät kätevästi Malvarrosan rannalle. Ihastuin rantaan heti; se oli juuri sellainen täydellinen yksilö: leveä hiekkakaistale, lapsille sopiva rantaviiva, kaiken ikäisiä ihmisiä, rantavahdit, täysin esteetön pitkälle jatkuva merinäköala, ravintoloita ja vessat. Kävimme alkuiltapäivästä syömässä rantakadulla ja olimme oikein tyytyväisiä ruokaamme: maukasta, eikä yhtään turistihintaista. Iltapäivällä vilttimme vieressä Espanjalainen pariskunta harjoitteli käsittämättömän vaikeita pariakrobatiatemppuja, aurinko paistoi, hiekka oli kuumaa ja lapset nauttivat vesileikeistään -päivä oli yksi niistä mitä tulee usein mietittyä marraskuun loskassa.

Isä ja tytär Malvarrosan rannalla

Jardín del Turia

Turian puutarha on yksi Valencian erikoisuuksista: kaupungin halkaisee puistokaistale jonka paikalla virtasi ennen Turia-joki. Vuonna 1957 Turia tulvi ja vahingoitti kaupunkia pahasti, sittemmin joki päätettiin ohjata kulkemaan toisaalta ja vanhaan uomaan rakennettiin hurmaava 9km pitkä viheralue. Vanhan joen ylittää 18 erilaista siltaa ja sillan kummallekin puolelle jää lukuisia museoita ja muita nähtävyyksiä. Etukäteen luimme varoituksia, että puisto saattaa pimeän aikaan olla vaarallinen, mutta ainakin puoliltaöin meno oli rentoa ja mukavaa; ihmisiä lenkillä, tanssimassa tai potkimassa palloa.
Entisen joenuoman tuntumassa sijaitsee Valencian tunnetuin nähtävyys Ciudad de las Artes y las Ciencias. Tämän taiteiden ja tieteiden kaupungin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1996 ja ne valmistuivat tältä erää vuonna 2009.

Alueelta löytyy IMAX elokuvateatteri ja planetaario L'Hemisfèric, valaan muotoinen tiedemuseo El Museu de les Ciències Príncipe Felipe, ulkomuseo ja puutarha-alue L'Umbracle, ulkoilmameripuisto L'Oceanogràfic, oopperatalo El Palau de les Arts Reina Sofia, myöhemmin valmistuivat vielä kaunis valkea silta El Pont de l'Assut de l'Or ja plaza L'Àgora.

El Palau de les Arts Reina Sofia ja Hemisfèric

Valtavasta tarjonnastaan huolimatta, me tyydyimme tutustumaan tiede- ja taidekaupunkiin vain ulkopuolelta iltakävelyn muodossa: tutkimme pitkään erilaisia aurinkokelloja, kävelimme L'Umbraclessa ja otimme paljon valokuvia alueen huimaavan hienosta arkkitehtuurista.

El Pont de l'Assut de l'Or ja yksi monista aurinkokelloista

Jokaisessa päivässä pitää olla jotain erityisen hauskaa lapsille ja niinpä suuntasimme Gulliverin puistoon. Puisto rakennettiin vanhaan Turian uomaan 1990 ja sen vetonaula on maassa makavaa kiipeilytelinejättiläinen Gulliver liukumäkineen. Gulliverin puisto oli lapsista jotain aivan huikean jännittävää -etenkin kun etukäteen olin näyttänyt ilmakuvan jättiläisestä: ”Voikohan sen nenään mennä?”.

Gulliverin pienoismalli, hieno ilmakuva esim. sivulla http://theeasywayvalencia.com/valencia-with-children/

Jättiläinen ei ehkä täytä kaikkia nykyleikkipuistojen turvastandardeja, joten ihan pienempien kanssa sinne ei ehkä kannata lähteä kiipeilemään, mutta eskari-ikäiselle puisto todennäköisesti on jo tosi kiva, ja aivan erilainen leikkipuistokokemus

Valencian viimeiset mietteet

Viimeisen iltamme vaelsimme Valenciassa paahtavassa helteessä; yölläkin lämpötila oli melkein 30 astetta. Yöllä vanhan kaupungin tunnelma oli lähes maaginen; tuntui, että koko kaupunki oli liikkeellä helteisessä yössä: nauru kantautui ravintoloista, lapset leikkivät kaduilla ja huominen oli jossain kaukana. Ylipäänsä Valenciasta jäi mieleen yksittäiset kivat hetket, jokunen muu Espanjan kaupunki on kuitenkin vienyt isomman osan sydämestäni.

Viimeisen illan illallistunnelmia

Espanja 2016: Safari Aitana

En ole koskaan ollut perinteisten eläintarhojen suuri ystävä. Parin kokemuksen jälkeen olen todennut, että vähät käyntini teen mieluummin suomessa kuin ulkomailla. Täällä Ähtäri ja Korkeasaari tuntuvat edes kohtuullisen mukavilta eläimille; toisin kuin pingviini elo pienessä betonialtaassaan Japanin kesähelteessä. Tällä kertaa Safari Aitana osui niin mukavasti autoretkemme reitille, että päätimme antaa sille mahdollisuuden!

Safari Aitana sijaitsee Penáguilassa, linnuntietä noin 22 kilometriä Benidormista luoteeseen. Puiston pinta-ala on 1 500 000 m2 ja siellä asuu eläimiä kaikilta viideltä mantereelta. Safarilla ajetaan omalla autolla; osa eläimistä on täysin vapaana, osa osittain ja osa aitauksissa. Puistoon kannattaa ehdottomasti yrittää tähdätä klo 11 tai klo 15; tällöin pääsee mukaan opastetulle kierrokselle ja pääsee kenties jopa ruokkimaan eläimiä! Sisäänpääsy maksaa aikuiselta 20€ ja 4-16 vuotiaalta lapselta 16€.

Me lähdimme heti aamusta 7.7.2016 ajelemaan kohti Aitanaa; Torreviejasta matkaa kertyy noin kaksi tuntia ja tavoite oli olla perillä hiukan ennen yhtätoista. Alkumatka sujui tuttuja teitä, Alicantesta pohjoiseen alkoi meille uudet maisemat: tunneleita, vuoria ja hiljalleen vehreämpää kasvustoa käkkärämäntyjen sijaan. Noin puolivälissä matkaa alkoi nousu vuorille: Aitana sijaitsee noin kilometrin korkeudessa. Olimme ottaneet opiksemme kesänä 2015 vuoristoretkestä Sierra Nevadalla jolloin yleensä niin hyvävatsainen esikoisemme oksensi takapenkille. Nyt hänellä oli pahoinvointirannekkeet, purkkaa ja muovipussi saatavilla. Tällä kertaa kuitenkin takapenkiltä kuului pienemmän tytön parahdus: ”Sattuu kurkkkuuuuuuun”, arvasin heti mitä seuraavaksi tapahtuu ja melkein ehdin muovipussin kanssa ajoissa hätiin. Nimenomaan melkein ;) Vuoristotiet tuntuvat olevan melkoinen haaste lasten kanssa; meillä kummatkin jaksavat kieppua huvipuistolaitteissa loputtomasti eivätkä automatkatkaan ole aiheuttaneet ongelmia, mutta nämä tosielämän vuoristoradat ovat liikaa. No, onneksi matkapahoinvointi loppuu ilmeisen äkkiä eikä autonkaan siivoaminen ollut toivoton tehtävä: Safarin pihassa olivat jo iloiset tytöt valmiina eläinseikkailuun.

Olimme tähdänneet kello yhdentoista opastukseen ja saavuimme juuri sopivaan aikaan; hetken jonottelimme lippuluukulla ja heti kun olimme saaneet liput, autoletka lähti liikkeelle. Autojono ajoi safarin portista sisään ja ensimmäisenä suunnattiin katsomaan strutseja. Strutsit olivat kevytrakenteisessa aitauksessa ja ympärillä laukkasi vapaana aaseja, seeproja ja vuohia. Luulin, että istuisimme koko ajan autossa, mutta kaikki komennettiinkin autoista ulos ja lapset pääsivät halutessaan ruokkimaan strutseja.

Strutsien luota autoletka jatkoi matkaansa; autot vaihtoivat värinsä tasaiseen hiekkapölyyn ja vuohilauma seurasi, minne ikinä menimmekin. Jokaisella pysähdyksellä opas antoi eläimille ruokaa ja kertoi eläimistä ensin pitkästi Espanjaksi ja sitten tosi lyhyesti Englanniksi. Virtahevoille sai heittää appelsiineja ja norsua sai käydä silittelemässä. Eläinten lisäksi katseltavaa riitti myös maisemissa; kilometrin korkeudesta aukesi välillä oikein vakuuttavia vuoristonäkymiä.

Autokierroksen lopuksi vuorossa olivat kissaeläimet. Nämä vaarallisemmat lajit oli sijoitettu omiin isoihin aitauksiinsa minkä keskelle autoja päästettiin muutama kerrallaan; luonnollisesti ovien ja ikkunoiden avaaminen oli ehdottomasti kiellettyä.

Varsinainen safari kesti noin puolitoista tuntia ja sen jälkeen oli vuorossa vielä pieni perinteisempi eläintarha; kiertelimme jalan katsomassa Ilvestä, vesisikoja, käärmeitä ja erilaisia lintuja. Osa eläimistä oli täälläkin vapaana ja aivan ihana aasin varsa lyöttäytyi pienellä leikkipaikalla tyttöjemme kaveriksi -siinä he kulkivat porukassa, lapsia kaikki :) 

Pikkuinen aasi leikeissä mukana

Kokonaisuutena Aitana oli kiva kokemus; eläintarhan puoli oli ehkä hiukan tylsä ja kaipaisi selkeästi päivitystä, mutta lapsille tuokin osa toimi ilmeisen hyvin!

Espanja 2016: Suunnitelmat ja budjetti

Viime kesänä (2015) olin jostain syystä lähes varma, että emme tulevina kesinä enää jatkaisi Torreviejassa lomailua. Toisin kuitenkin kävi; pitkällisen googlettelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että juuri meille sopivaa edullista noin kolmen viikon lomaa on vaikea toteuttaa missään muualla. Asunnon osalta halusimme jotain vaihtelua ja yritimme etsiä uudemman puoleisen asunnon; täydellinen yksilö löytyi tällä kertaa Elsamarin valikoimista. Asuntomme oli ihan upouusi; kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö upouusin laittein, pieni oma piha ja taloyhtiössä hieno uima-allasalue.

Taloyhtiömme uima-allasalue

Lentoja metsästimme pari iltaa; ärysttävästi varauksen loppumetreillä hinta aina pompsahti kun alennushinta oli ”juuri” sillä sekunnilla myyty loppuun kun olimme vahvistamassa varausta. Lopulta edullisin ja selkein ratkaisu löytyi FlyHi:ltä; AirBerlinillä Helsinki-Berliini, Berliini-Alicante, Alicante-Dusseldorf ja loppupätkä Finnairilla. Viime vuosien kokemusten pohjalta olemme kovasti mieltyneet AirBerlin:iin; hinnat ovat olleet kilpailukykyisiä, aikataulut sopivat meille ja lippuun kuuluu aina laukku (pitkällä lomalla meille tärkeätä) ja lapset huomioidaan kivasti lennoilla. Paluumatkalla ohjelmistossa oli melkein koko päivän kestävä välilasku Dusseldorfissa; meille tällaiset ovat vain plussaa: oli kiva nähdä Dusseldorfiakin ikään kuin kaupan päälle; kuljeskelimme keskustassa, söimme ja kävimme leikkipuistossa.

Lauantai-iltapäivä Düsseldorfin Königsalleella 

Auton vuokraamisessa suunnitelma oli aika selvä: mahdollisimman halpa auto J Viime vuonna automme oli Drivaliasta; tällöin jouduimme maksamaan lähemmäs sata euroa olemattomasta naarmusta muovisessa pölykapselissa. Saimme tästä korvauksen jälkikäteen vakuutuksesta, mutta silti oli ihan selvää, että kyseiseen vuokraamoon emme enää sekaannu -päällimmäiseksi jäi tunne, että he etsivät aina jostain pienen epäkohdan. RecordGo:sta meillä oli hyviä kokemuksia ennestään ja siihen päädyimme nytkin.

2015: Drivalian lähes sadan euron naarmut

Tälläkin kertaa suunnitelmiin kuului parin yön autoretki jonnekin. Valenciaan olemme suunnitelleet lähtevämpi jo monesti aiemminkin, joten nyt päätimme toteuttaa suunnitelmamme. Loppujenlopuksi retkestä muodostui tällainen: Safari Aitana - Valencia - Pari yötä hotellissa - Viinitilavierailu Reguenassa - Algarin vesiputoukset - Pikainen visiitti Benidromissa. Näin Airbnb-vuokraisäntinä harkitsimme pitkään myös Airbnb-vuokrausta, mutta emme löytäneet mitään suunnitelmiimme sopivaa ja näin päädyimme halvahkoon Pio XII Apartments huoneistohotelliin.

Kokonaisbudjetti:

Lennot (matkatavaroineen, 2 aikuista + 2 lasta)	1352 €
Asunto (22 vrk, sis. sähkö, vesi, loppusiivous)	1167 €
Auto (22 vrk)	258 €
Yhteensä	2777 €
Per henkilö (22 vrk)	694 €

2 hotelliyötä Valenciassa

133 €

Tässä löyhästi perustiedot matkastamme, jatkossa lisää luvassa ainakin Safari Aitanasta, Algarin vesiputouksista, Valenciasta, Viinitilaretkistämme ja Elchestä.

Lapsiperhe ja Airbnb: kokemuksia kodin jakamisesta

Kuten blogistani voi päätellä, matkustelu on minusta todella ihanaa! Se huono puoli siinä kuitenkin on, että vaikka kuinka alehaukkailisi, on kuluerä joka matkasta kuitenkin huomattava. Dubain-matkallamme sain yhtäkkiä jostain idean Airbnb:stä. Olimme jo jonkin aikaa miettineet asuntomme huonejärjestystä ja niinpä päädyimme suht nopeasti ajatukseen, että muokkaamme yhden huoneen pelkästään vieras- ja työhuoneeksi, ja alamme mahdollisuuksien mukaan satunnaisesti vuokrata sitä Airbnb:n kautta matkakassaa kartuttaaksemme. Tätä johtopäätöstä tuki myös se, että kotimme sijainti on aika ihanteellinen; näkemistä ja tekemistä riittää paljon jo pelkän kävelymatkan päässä!

Kun päätös oli tehty, napsimme jokusen kuvan, ja kasasimme Airbnb:hen ilmoituksen. Eikä aikaakaan kun puhelin alkoi laulaa varausta toisensa perään; ensimmäinen vieraamme oli nuorehko Kiinalainen nainen joka viipyi luonamme melkein kokonaisen viikon. Aluksi tuntui todella oudolta jättää hänet yksin kotiimme, mutta äkkiä ajatukseen tottui ja hiljalleen tutustuimme paremmin; hänen lähtiessään oli jo melkein haikea tunnelma ja lapsetkin tekivät hänelle läksiäispiirustukset. Viimeisimmät vieraamme taas toivottivat meidät yhteystietojensa kera tervetulleiksi heidän kotiinsa -voiko parempaa kiitosta saada!

Photo by Pascal Maramis @Flickr. License CC BY 2.0

Tähän mennessä vieraamme ovat olleet ilmeisen tyytyväisiä. Eräänlaisena perfektionistina olen kuitenkin koko ajan hiukan varpaillani -haluan, että vieraillamme on mahdollisimman hyvä olla ja, että heille jää hyvät muistot ajastaan Helsingissä. Aluksi stressasin myös sitä, että miten kaksi pientä lasta ja vaikkapa aikaerosta toipuva matkaaja sopivat samaan pakettiin, mutta nyt uskallan jo todeta, että hyvin ne sopivat: lapsemme ovat hyvin innoissaan valmistelemassa huonetta uusille vieraille ja heistä on kiva katsella kuvia ja karttoja vieraidemme kotipaikoista. Hiljalleen muutamat opettelemamme englannin sanat alkavat myös löytää paikkansa ja vieraille uskalletaan jo sanoa ”hi!”. Uskoisin, että lapsille jää tästä ajasta ihan mukavia muistoja.

Huoneemme on tätä kirjoittaessa ollut Airbnb:ssä reilun kuukauden. Vuokralaisia otamme meille sopivaan tahtiin meille sopivina aikoina. Suht väljästä aikataulustamme huolimatta olemme jo isännöineet matkalaisia viidestä eri maasta aivan eri puolilta maapalloa. Tällä hetkellä varauskirjamme on melko täynnä kesään asti. Se jatkammeko sen jälkeen Airbnb:ssä on vielä täysin auki. Juuri tällä hetkellä huoneen  tarjoaminen tuntuu todella hauskalta harrastukselta mistä jostain syystä vielä maksetaan, mutta kokonaisuutta on parempi harkita vielä ihan rauhassa, kun kevätkausi on saatu päätökseen. Jos juuri sinä harkitset huoneen vuokraamista, niin kokeile rohkeasti, se saattaa olla polku upeisiin matkatarinoihin -niin omiisi kuin muiden! 

PS: Itse emme ole vielä AirBnb:n kautta omia yöpymisiämme varanneet, mutta kenties kesällä otamme senkin tavoitteeksemme

Vertailu: Royal Caribbean Splendour of the Seas ja Norwegian Cruise Line Norwegian Spirit

Tässä se tulee. NCL (Norwegian Cruise Line) vastaan RCI (Royal CaribbeanInternational) vertailuni. Tässä kohdassa haluan kuitenkin disclimerina mainita, että kaikki mielipiteet ovat vain omiani (ja ehkä osittain myös perheen) ja näkökulmiin vaikuttaa suuresti se, että matkustamme lasten kanssa. Toisaalta on ehkä hiukan epäreilua vertailla näitä kahta vain kahden risteilyn pohjalta, mutta toisaalta kummatkin risteilyt tehtiin suunnilleen samanikäisillä aluksilla ja kummatkin risteilyt tapahtuivat Euroopassa ja/tai sen lähivesillä. Myös risteilyn hinta oli kummallakin kerralla suunnilleen sama. Monet arvostellut asiat ovat toisaalta sellaisia johon laiva ei juurikaan edes vaikuta; esimerkiksi illalliskonseptit kattavat koko varustamon.

Arvosteluissa asteikko on 1-5 missä 5 on paras.

Laivat

Norwegian Spirit	RCI Splendour of the Seas
Valmistettu Saksassa 1998 Pituus 269 metriä Korkeus 50 metriä Kansia 14 Huippunopeus 44km/h Henkilökuntakapasiteetti 962 (suhdeluku 1:2) Matkustajakapasiteetti 2018 Reitti: Barcelona - Arreciffe - Santa Cruz de Tenerife - Casablanca - Malaga - Barcelona	Valmistettu Ranskassa 1995 Pituus 264 metriä Korkeus 50 metriä Kansia 11 Huippunopeus 44km/h Henkilökuntakapasiteetti 750 (suhdeluku 1:3) Matkustajakapasiteetti 2076 Reitti: Dubai - Khasab - Muscat - Abu Dhabi - Dubai

Netttisivut 

NCL:n nettisivut ovat olleet jo pitkään vaihtelevasti huonot. Aloitussivut ovat aina hienoja, mutta haku tökkii ja useimmiten lapsimatkustajien varausten tekeminen on ihmeellisen hankalaa. Aina jos sivuilla joku tökkii, avautuu eteen lomake jolla saa tehdä tarjouspyynnön; näitä olen jokusen kerran tehnyt ja yleensä jo tunnissa tai parissa puhelin soi tai sähköpostissa on vastaus. Varauksen jälkeen varauksen hallinta netissä oli aika keskinkertaista; mitään ihmeellisempiä toimintoja ei ollut, mutta perusasiat olivat kunnossa.

Arvosana: 3

RCI:n nettisivut näyttävät ainakin minun mielestäni tosi houkuttelevilta. Hakeminen on aina ollut suht helppoa ja mukavaa. Hiukan karille meidän varausprosessi ajoi vasta siinä vaiheessa kun päätin tehdä varauksen esivarauksen (”courtesy hold”) kautta -tämä prosessi jätti joitakin valintakohtia väliin ja niinpä emme saaneet valita esimerkiksi illallisaikaamme. Muun muassa tämän illallisvarauksen muuttamiseksi varauksenhallinnassa on oma kohtansa -joka tosin ei toiminut. Laitoin tästä tarkan palautteen RCI:lle, mutta vika on kuulemma selaimessani -kokeilin alun perin kolmella eri laitteella ja kolmella eri selaimella, että tuskin. Illallisvarauksen saimme kuitenkin myöhemmin korjattua haluamaksemme.

Arvosana: 3

Varauksen jälkeen

Varauksen jälkeen NCL:ltä soitettiin meille muutamaan kertaan. Olimme hiukan ihmeissämme näistä ”How are you doing?”-puheluista, mutta jälkikäteen oivalsimme, että tämä huolenpito ikään kuin kuuluu pakettiin. Varauksen jälkeen kaikki oli suht selkeää aina lähtöpäivään asti; tulostimme liput ja olimme valmiita matkaan.

Arvosana: 4

Varauksen jälkeen meillä oli RCI:lle kasa kysymyksiä, lähettelin heille sähköpostia joihin oli vaikea saada vastausta; joko vastauksessa kesti tai sitä ei muuten löytynyt. Matkan lähestyessä piti tulostaa kasa lippuja ja lappuja; esimerkiksi mystinen esittelyvihko missä luki ”Ticket”. Tässä mystisessä vihkossa myös luki, että tuo mukanasi kaikista matkustajista kaksi passikuvaa. Tästäkös meillä viimeisenä koti-iltana kehittyi kunnon kiire ja paniikki -ja kuten arvata saattaa, kukaan ei kertaakaan kysellyt mitään valokuvia. Jossain kohti varaukseemme ilmestyi myös juomapaketti (”viinipaketti”), en oikein edelleenkään tiedä, että miksi -eikä tiennyt kukaan laivallakaan, mutta en toki valita!

Arvosana: 3

Henkilökunta

NCL:llä henkilökuntaa oli valtavasti ja kaikkialla. He puhuivat erittäin huoliteltua englantia, mutta selkeästi osalla oli hanskassa vain perusfraasit. Ylipäätään hymyjä kuitenkin riitti jatkuvasti; kaikille meille vauvasta lähtien oltiin aina todella ystävällisiä. Mieleen jäi päällimmäiseksi ehkä hyttipalvelijamme, joka ratkaisi hienotunteisesti ihan joka ikisen ongelman mitä meille eteen tuli. Laivalla oli kaksi suomalaista työntekijää.

Arvosana: 4

RCI:llä henkilökuntaa oli paljon ja heidän englanninkielentaitonsa oli päivittäiseen kommunikointiin vähintäänkin riittävää. Aika usein vastaus kuitenkin oli, että en tiedä, harvemmin, että otan selvää. Yksittäisiä tähtiä tuli vastaan jokunen; esimerkiksi suuri osa leikkipaikan henkilökunnasta ja apulaistarjoilijamme illallisella. Hyttipalvelijamme jäi aika etäiseksi. Laivalla ei ollut yhtään suomalaista työntekijää.

Arvosana: 3

Ruokailukonsepti

NCL:llä on oma ”freestyle dining”-konseptinsa. Freestyle tarkoittaa vapaamuotoista siinä mielessä, että ennakkoon määriteltyjä ruokailuaikoja ei ole -lomalainen voi siis syödä ihan silloin kun hän itse haluaa, kenen kanssa itse haluaa. Tämä pätee niin buffettiin kuin ravintoloihin joissa tarjoillaan pöytiin. Päiväsaikaan buffet oli suunnilleen aina auki ja sieltä sai aina ruokaa, välilpalaa, jälkiruokaa, hedelmiä ja niin edelleen. Toki ravintoloilla oli omat aukioloaikansa, joten aamuyöstä ovia ei kannata kolkutella -silloin täytyy tyytyä pubiruokatyyppisiin yöpaloihin.

Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Unohda kello - täydellisen lepoloman resepti

RCI:llä noudatetaan perinteisten illallisten konseptia ja monille matkailijoille tämä on ilmeisen mieluinen juttu; ruokailuseurue on määritelty laivayhtiön puolesta, joten todennäköisesti illallisella pääsee vaihtamaan kuulumisia muidenkin kuin vain oman porukan kanssa. Illalliskattauksia on tarjolla kaksi, ensimmäinen on kuudelta, toinen puoli yhdeksältä. Buffetissa ruoka-ajat noudattelivat kaava aamiainen – lounas – päivällinen – illallinen. Illallinen oli suunnilleen samoihin aikoihin kuin perinteisessä kattauksessa, kattausaikojen välillä buffetti oli kokonaan kiinni.

Arvosana: 4

Ruoka

NCL:n pääkokki oli näkyvillä jatkuvasti monessa paikassa; tapahtumissa, buffetissa, pöytään katetulla illallisella. Aamusta iltaan. Tuntui, että hänellä oli sormensa mukana vähän kaikkialla -ja ilmeisen hyvin homma hoituikin! Ruokaa oli paljon ja lähes poikkeuksetta se oli todella hyvää! Kuulemma ruoka pääosin tuodaan Yhdysvalloista, näin halutaan varmistaa, että esimerkiksi liha on heidän standardeillaan korkeatasoista. En tiedä mitä hormonilihaa esimerkiksi illallisbuffetin burgundinpata sisälsi, mutta en ole ehkä koskaan syönyt niin maukasta lihaa. Arvostin myös kovasti vaihtelevaa välipalatarjontaa; oli erilaisia hedelmiä, täytettyjä pitaleipiä, nachoja ja muita ihania helposti altaanreunalle kulkeutuvia herkkuja. Jälkiruuat suklaaputous mukaan lukien olivat taivaallisia!

Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Iltapäivän allasevästä

RCI:llä ruokaa riitti. Kiitettävä erikoisuus oli perinteisellä illallisella joka ilta vaihtuvat teemamenut; usein tuli valittua suositeltu kokonaisuus ja näin tuli maisteltua ihan uusiakin makuja. Buffetissa oli myös vaihtuvia teemoja jotka toivat kivaa vaihtelua, mutta näiden lisäksi esimerkiksi hampurilaistarpeita tai lihapullia oli saatavilla joka päivä. Buffetissa olin hiukan havaitsevinani brittiläisen vivahteen; paljon papuja, sieniä, pekonia, makkaroita, friteerattua kalaa ja niin edelleen. Ruokien raaka-aineet lastataan laivaan Dubaista ja sinne ne ilmeisesti tuodaan eripuolilta maailmaa. Paketeissaan tarjottavat tuotteet olivat selkeästi arabimarkkinoille suunnattuja. Jälkiruuat olivat ihan hyvin, mutta mitään erityisiä suosikkeja en löytänyt.

Arvosana: 3

Splendour of the Seas: Iltapalajuustoja.

Leipomotuotteet

NLC:n kaikki leivonnaiset, kakut ja pullat leivotaan itse laivassa. Valikoimaa leivissä oli valtavasti ja tarjonta jossain määrin vaihtelikin. Kakut olivat kuin syntymäpäiväkakkuja parhaimmillaan ja näiden ohessa oli vielä tarjolla leivoksia, hyytelöitä ja niin edelleen. Kakkujen kohdalla oli todella vaikea sanoa ei, ne olivat uskomattoman hyviä!

Arvosana: 5

RCI:n leipomotuotteet olivat aika vaisuja; buffetissa tarjonta oli suppea, sämpylät olivat usein juuri loppumassa ja vaihtelua ei juurikaan ollut. Perinteisellä illallisella tarjottiin samaa muutaman eri lailla maustetun sämpylän valikoimaa illasta toiseen. Ihan hyviä sämpylöitä ne kyllä olivat. Buffetissa kakkuja oli tarjolla päivittäin, mutta ne olivat aika tavallisia peltikakkuja, hyviä, mutta eivät mitään kovin ihmeellisiä.

Arvosana: 3

Splendour of the Seas: Illalliskakku

Lastenhoito

NCL:n lastenhoito vakuutti meidät täysin. Esikoisemme oli vain kolme ja hän nautti jokaisesta minuutista hoitajiensa kanssa aivan täysillä. Toiseksi viimeisenä iltapäivänä koko lapsikatras esitti yökerhossa suloisen sirkusesityksen, enkä edelleenkään ymmärrä miten lapset saadaan esiintymään niin hienosti ilman yhteistä kieltä! Lasten leikkialueen tilat olivat suuret ja värikkäät, alue oli myös jaettavissa erilaisiin teema-alueisiin. Lastentapahtumat koko perheelle olivat kivoja; esimerkiksi muffinssien koristelu laivan kannella oli juuri niin sotkuista ja herkullista kuin vain kuvitella saattaa. Vauvojen leikkihetket olivat aika yksinkertaisia, mutta jaksoivat ihastuttaa meidän yksivuotiasta!

Arvosana: 5

RCI:llä lastenhoitajat olivat selkeästi ammattilaisia ja ottivat ihanasti jokaisen lapsen huomioon. Tyttäremme viihtyivät erittäin hyvin ja olivat aina innolla menossa leikkimään. Lasten alue oli pienehkö eikä se juurikaan ollut muunneltavissa. Myös koko perheen lastentapahtumat järjestettiin leikkikeskuksessa; osallistuimme leikekirjan tekoon ja tietokilpailuun jotka olivat kumpikin ihan hauskoja. RCI:ltä mukaan saatiin kotiinviemistäkin (kaikki nämä x2): kaksi erikokoista mustekalapehmolelua, Nickelodeon pehmolelu, väritettävä RCI Pirates tyynyliina, väritettävä RCI Pirates bandana, 2x RCIAquanauts muki.

Arvosana: 4

Uima-altaat

NCL:llä oli erikseen lasten altaat laivan perässä ja yleiset altaat laivan keskiosassa. Uimme pelkästään lasten altaassa. Kahluualtaassa ja vesiliukumäkialtaassa vesi oli alkumatkasta viileähköä mutta meriveden lämmetessä lämpenivät altaatkin. Porealtaassa vesi oli aina tasaisen lämmintä. Vesi tuoksui ihan tavallisesti hiukan kloorilta, mutta eräänä päivänä klooria oli selkeästi lorahtanut liikaa ja pian allas suljettiinkin tyhjentämistä varten. Altaalla oli jatkuvasti joku vahtimassa.

Arvosana: 4

Norwegian Spirit: Kolmesta lastenaltaasta se hurjin

RCI:llä oli laivan keskiosassa yleiset altaat ja ”Solarium”-alueella avattavan katon alla vain aikuisille sallitut uima-altaat. Me uimme vain yleisillä altailla. Ison uima-altaan vesi oli kuumimpia päiviä lukuun ottamatta jäätävää, porealtaiden vesi lähes polttavaa. Vesi ei juurikaan tuoksunut kloorille, mutta oli ilmeisen suolaista ja paikoin uimapuvuista lähti jostain syystä väri. Altailla ei ollut erikseen henkilökuntaa, ohi kulkiessaan henkilökunta kuitenkin komenteli hurjimpia hyppijöitä ja yksin uivia pikkulapsia pois altaasta.

Arvosana: 3

Splendour of the Seas: uima-allasalue

Poislähtö

NCL:llä sai napata aulan telineestä laukkuunsa värillisen lapun sen mukaan milloin halusi lähteä. Laukut kerättiin yöllä värikoodien mukaan ja toimitettiin terminaaliin. Vaihtoehtona oli myös ”kävelen itse ulos kun haluan”-lappu. Otimme sen koska meillä oli kiire aikaiselle lennolle; kävelimme ulos hetkessä ja pääsimme nopeasti taksilla lentokentälle.

Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Lähtöopasteet. Need a tissue?

RCI:llä hyttiin ilmestyi lappu, mihin piti raksia koska laivasta haluaa lähteä. Vaihtoehtona oli myös iltapäivään kestävän lisäajan ostaminen noin 30 dollarilla. Lisäaikaan ei kuitenkaan enää kuulunut hyttiä. Raksitun valinnan mukaan sitten matkustajat jaettiin kirjaimilla nimettyihin aikaikkunoihin, aamulla mentiin yökerhoon tai teatteriin odottamaan koska oma kirjain huudetaan ja sitten kunkin kirjaimen edustajat saatettiin vuorollaan ulos. Kirjain-tägeillä varustetut matkatavarat oli yöllä kuljetettu käytävästä terminaaliin missä ne odottivat kirjainten mukaisissa jonoissa.

Arvosana: 2

Splendou of the Seas: Teatteri

Kokonaisarvosana

• NCL Norwegian Spirit: 4
• RCI Splendour of the Seas: 3

Kokonaisarvosana NCL:llä on siis parempi. Juuri tuon yhden arvosanan verran tuntuikin että ero oli NCL:n voitoksi, esimerkiksi ruoka oli hitusen parempaa, teatteri oli modernimpi, esitykset jaksoivat ihmetyttää, laivan ympärillä häärittiin joka satamassa pienissä huoltotöissä -ja mikä tärkeintä: lämminhenkinen huumori ja jonkinlainen me-henki kantoi tasaisesti päivästä toiseen. Kumpikaan matka ei kuitenkaan missään nimessä ollut huono ja vaikka tältä erää NCL veikin meidän sydämet, voin kumpaakin suositella risteilyä suunnitteleville!

NCL:llä jopa pyykkipussi huutaa LOMA!

Splendour of the Seas - Oman ja Abu Dhabi (RCI Dubai 5/5)

Tämä on viimeinen postaus sarjassa joka kertoo RCI Splendour of the Seas -ristelystämme. Dubaita olen hiukan käsitellyt jo aikaisemmissa teksteissäni, joten tällä kertaa vuorossa on Oman ja Abu Dhabi!

Oman – Khasab

Noin 12 000 asukkaan Khasab oli risteilymme ensimmäinen kohde. Olimme edellisen päivän matkustamisesta vielä aika väsyneitä ja täysin laivan lumoissa, joten lopulta emme koskaan päässeet Khasabissa satamaa pidemmälle. Khasab on tunnettu vuonoistaan ja tämä luonnonilmiö näkyi satamastakin käsin; maisema oli vuorista ja karulla tavalla kaunista. Khasabissa on ilmeisein hyvät mahdollisuudet nähdä delfinejä ja retket kuulostivatkin melko houkuttelevilta, tällä kertaa päätimme kuitenkin jättää retket väliin. Itseasiassa onnistuimme delfiinejä bongaamaan itseksemme pari päivää myöhemmin Abu Dhabin satamassa!

Khasabin vuonoja

Oman – Muscat

Khasabista suuntasimme Omanin pääkaupunkiin Muscatiin. Muscatissa asuu yli 600 000 ihmistä, Muscatin metropolialueella asukkaita on reilusti yli miljoona. Muscatin rahayksikkö on rial, jota saa Forexilta vain tilauksesta eikä sitä laivallakaan vaihdettu. Bussit ovat kaupungin ainoa julkinen liikenneväline ja niitäkin on vähänlaisesti, takseilla ei ole velvoitetta käyttää mittaria. Niinpä päädyimme retkeilemään sen verran mitä jaloillamme jaksoimme.

Lähdimme laivasta heti aamupalan syötyämme. Laskusillan lampsittuamme kiipesimme ilmaiseen satamabussiin, joka kuljetti meidät pikaisesti satamarakennukseen missä käsilaukkumme ja muut tavaramme läpivalaistiin, samalla saimme vaaleanpunaiset muovikortit jotka ilmeisesti olivat jonkinlaiset turistin oleskeluluvat -passeja meillä ei ollut koska laivayhtiö otti ne itselleen melkein koko risteilyn ajaksi. Läpivalaisuepisodin jälkeen hyppäsimme taas bussiin joka kuljetti meitä noin sata metriä sataman portille.

Pikkuinen satamabussimme

Sataman portilla oli rivi taksikuskeja jotka olivat innolla tarjoamassa  palveluksiaan. Ihme kyllä me kiinnostimme heitä huomattavasti vähemmän kuin muut laivasta tulijat, niinpä pääsimme ihan rauhassa jatkamaan matkaamme. Lähdimme lapsinemme kävelemään kaikessa rauhassa kohti Muttrahin Soukia; hyvin perinteistä bazaari-kolmpleksia. Onneksi meillä ei kiire ollutkaan; jalkakäytäviä oli vähänlaisesti, suojateitä vielä vähemmän ja katukiveykset olivat korkeita -3-vuotiaan kanssa sai liikenteessä keskittyä ihan tosissaan. Matkalla ehdimme ihmettelemään ulkoa Muttrahin moskeijaa ja katselemaan merelle aukeavaa kaunista maisemaa.

Moskeija Muscatissa

Soukiin pääsimme perille noin puolessa tunnissa. Aluksi Souk vaikutti aika samalta kuin bazaari missä kävimme Casablancassa; pari käytävää nahkatakkeja, mausteita ja vilkkuvia muovileluja. Pian kuitenkin huomasimme, että Souk on aika iso -käytävät vaan jatkuivat ja jatkuivat ja muuttuivat jatkuvasti hämärämmiksi, eksyimme totaalisesti ja sekös oli hauskaa! Siis ihan oikeasti hauskaa: välillä on ihan rentouttavaa olla hukassa, kun kuitenkin tietää, että ei oikeasti ole mitään hätää. Souk oli kaikenkaikkiaan ihan mukava kokemus: myyjät eivät olleet liian agressiivisia, saimme ihmetellä ihan rauhassa. Loppuhuipennuksena jumituimme äänekkään porukan perään joka savuttavan autonsa kanssa pesi Soukin käytäviä ja tokihan nuorin tyttömme läsähti polvilleen pesuporukan jälkeensä jättämään tummanharmaaseen likaveteen. Lasten kanssa matkailua parhaimmillaan ;)

Muttrah souk

Emme ostaneet Soukista mitään, emme saaneet kaupungin tarjoamaa WiFi:iä toimimaan emmekä lopulta halunneet edes mennä nettikahvilan terassille juomille. Näinpä kävelimme takaisin laivamme luo, kuvasimme vielä hetken tarkemmin laivaamme ja katselimme satamaa ympärillämme ja lopulta pakkauduimme takaisin omaan hyttiimme puhdistamaan mutaista lastamme. Laivan lähtiessä satamasta saimme vielä ihastella näkymää Musactin palatsialueelle -auringonlaskussa puhtaan valkoiset rakennukset näyttivät satuimaisen kauniilta.

Khasab oli ihan kiva, jotta siitä olisi saanut enemmän irti olisi itse pitänyt perehtyä etukäteen paremmin -ja tilata niitä rialeita. Kävelymatkan päässä olisi kuulemma ollut myös mukava puistoalue ja iltaisin auki oleva pieni tivoli. Meillä valitettavasti kävelymatkamahdollisuudet olivat aika suppeat kun ensimmäistä kertaa jätimme rattaat kotiin, olin kuitenkin aika ylpeä 3-vuotiaastamme joka jaksoi tarpoa muutaman kilometrin päivässä. Taas kerran myös valmiit retket olivat varsinkin jälkikäteen todella houkuttelevan kuuloisia! Jatkossa haluaisinkin perehtyä paremmin etukäteen myös paikallisten yritysten järjestämiin retkivaihtoehtoihin.

Jälkikäteen jäin vielä miettimään vesirajahameissaan ja narutopeissaan laivalta lähteviä naisia . Laivan opaslehtisessäkin kehotettiin pukeutumaan Muscatiin kunnioittavasti. Itselle moinen on muslimimaissa itsestään selvää -t-paita ja hiukan pidempi hame tai housut ei ole mielestäni kuitenkaan yhtään liikaa vaadittu.

UAE - Abu Dhabi

Matkamme viimeinen satamakaupunki ennen Dubaihin paluutta oli reilun 700 000 tuhannen asukkaan Abu Dhabi. Ani Dhabista en etukäteen osannut olla oikein mitään mieltä; halusin nähdä Šeikki Zayedin moskeijan, sen ihmeempiä suunnitelmia emme tehneet.

Niinpä aamulla kävimme läpi taas erän läpivalaisumuodollisuuksia ja siirryimme taksijonon hännille. Jono liikkui nopeasti, jonon päässä joku nainen kysyi meiltä mihin olemme menossa, ohjasi vastauksen mukaan oikeaan taksiin ja kertoi paljonko taksin kuuluu kohteeseemme maksaa -ihan hyvää palvelua!

Matkustimme mukavasti hyvin ilmastoidussa taksissamme kohti moskeijaa. Matkaa kertyi yli 20 kilometriä ja perillä maksu oli jopa halvempi kuin mitä satamassa oli ehdotettu. Jätimme turvallisesti ja maltillisesti ajaneelle kuskille tippiä ja kiittelimme mukavasta matkasta. Perillä liityimme hiljalleen ohi lipuvaan turistivirtaan ja suuntasimme kohti puhtaanvalkoisena hohtavaa moskeijaa -näky oli ihmeellinen kirkkaansinistä taivasta vasten.

Šeikki Zayedin moskeija

Jos nainen on pukeutunut tarpeeksi peittävästä (pää, olkapäät ja polvet), hän saa mennä moskeijaan omine vaatteineen. Muussa tapauksessa moskeijan parkkihallista löytyy abaya-lainaamo josta saa hakea ihan ilmaiseksi itselleen sopivan kokoisen abayan. Lainaamossa tosin sai ensimmäistä kertaa sovittaa muslimimaailmaa muutenkin; heti kättelyssä todettiin että henkilöllisyystodistus tai AVIOmiehen henkilöllisyystodistus (mieheni ei ollut lainaamossa edes mukana). No, maassa maan tavalla ja mustassa kaavussa kohti päivän moskeijaseikkailua.

Paahtavan kuuman auringon alla lähdimme kiertelemään moskeijaa. Moskeija oli kaikkialta häikäisevän kaunis; upeita maalauksia, vesiaiheita ja lasimosaiikkeja. Rukoussalin lähestyessämme riisuimme kengät ja astuimme 5627 neliömetrin kokoiselle yhtenäiselle persialaismatolle. Lapsiakin tämä meille hyvin vieras paikka jaksoi kiinnostaa.

Šeikki Zayedin moskeija

Šeikki Zayedin moskeija

Kierroksemme loppuvaiheessa halusin käydä vessassa; lähdin siis itsekseni hipsimään naisten
alueelle. Lopulta löysin vessan ja vessajono oli yllättäen valtava -mutta vain länsimaisiin vessoihin. Vessajonon vierestä löytyi toinen rivi vessoja jotka olivat hyvin kehittynyt versio ”reikä-maassa”-ratkaisuista. Ihan periaatteesta tällaistakin vessaa oli pakko kokeilla ja eihän siinä mitään ongelmaa ollut, varsinkin kun kaikki oli kiiltävän puhdasta ja liiketunnistin hoiti huuhtelun. Enkä muuten jonottanut hetkeäkään!

Moskeijan jälkeen meillä ei ollutkaan minkäänlaista suunnitelmaa. Palautin abayani ja päätimme lähteä taksilla Abu Dhabi Mallille virkistäytymään ilmastoinnin ja välipalan muodossa. Kiertelimme hetken mallilla, ja vihdoin kuulin myös pitkään mielenkiinnolla odottamani rukouskutsun. Modernissa ostoskeskuksessa ilmoille kajahtava perinteinen adhan pysäytti väkisinkin hetkeksi miettimään elämää ja niin monia eri tapoja elää sitä.

Abu Dhabi mall

Mallilla emme olleet kovin kauaa, välipalamme jälkeen päätimme lähteä vielä rannalle! Lapset olivat vähintäänkin ansainneet rantavedessä kahlailua kuuman päivän jälkeen. Niinpä nappasimme taas taksin ja pyysimme viemään jollekin rannalle lähistöllä. Kuski ajeli jonkun aikaa rantaviivan suuntaista tietä, pysähtyi ja sanoi, että tässä on lapsille paras paikka. Kiitos! Niin olikin! Tämä se on asiakaspalvelua.

Kohdassa jossa jäimme taksista oli pieni rakennuskompleksi missä oli lapsille suunnattu ravintola polkuautoineen, ja pari muuta ruokapaikkaa sekä vessat. Uimarannan reunaa koristi iso opastekyltti: ei valokuvausta, ei stringejä, ei koskettelua, ei musiikkia, ei sitä tätä ja tuota. Mutta ihan tavallinen ja kiva ranta se oli kuitenkin! Meillä ei varsinaisia uimavehkeitä ollut mukana joten tytöt leikkivät hiekkaleikkejään tunikoissaan ja minä kahlailin lahkeet käärittynä rantavedessä. Meri oli lämmin ja turkoosi, hiekka valkoista ja pehmeää. Rannalla ei kaupiteltu Very Original Luis Vuittoneita, poppi ei soinut eikä lapsia tarvinnut opastaa lasinsiruista. Meillä oli oikein kiva rantailtapäivä ja mielelämme joskus palaisimme noille rannoille!

Turkoosi meri, valkoinen hiekka!

Abu Dhabista pidimme ylipäätään todella paljon -nuoren Dubain rinnalla se oli mielestäni jotenkin aidompi ja tunnelmallisempi. Voi hyvinkin olla, että palaamme sinne vielä joskus: lämmin talvi ja turkoosina kimaltava meri vain kuuden tunnin lennon päässä Suomesta kuulostaa hyvin houkuttelevalta!