Birgitan polun Kirskaanniemi ja Ammejärvi

Niin paljon kuin veri vetääkin ulkomaille, osataan me välillä mennä ihan vaan metsäänkin. Pari vuotta sitten kävimme Kaarinan polulla Kangasalla ja tänä vuonna keväällä Birgitan polulla Kirskaanniemessä ja Ammejärvellä. Tässä tekstissä tarinaa kahdesta viimeisestä.

Kirskaanniemi

Kirskaanniemessä lähdimme käymään pääsiäisenä 2014 lukuisten suositusten jälkeen. Jätimme auton parkkiin Koipitaipaleen varteen ja metsään lähdimme tuolloin 1- ja 3-vuotiaiden tyttöjemme kanssa, matkavarusteina lähinnä Manduca ja makkaraeväät. Noin kilometrin mittainen polku metsässä oli helppokulkuinen ja pienempi tyttömmekin jaksoi kävellä suuren osan itse, isompi taas ihmetteli sammakoita joita nähtiin useampi lämmittelemässä kevätauringossa. Perillä ihastuimme paikkaan heti; korkeilta kallioilta oli kauniit näköalat järvelle (ja minulla kamera hukassa, harmi) ja useammasta nuotiopaikasta riitti mistä valita. Olen usein kuullut ja lukenut, että Kirskaanniemeen herkästi eksyy ryyppyporukoita ja muita roskaajia, mutta nyt liikkeellä oli lähinnä perheitä eikä roskiakaan ihmeemmin näkynyt. Kirskaanniemen esitteessä varoitetaan korkeuseroista pienten lasten kanssa; me emme tätä kokeneet 1-vuotiaan kanssa mitenkään ongelmaksi, uskonkin että ongelmia ilmenee ehkä sitten jos lapset juoksevat kovin varomattomasti kallioilla. Polttopuita oli saatavilla hyvin ja puuceekin oli siisti, laavussa emme käyneet. Kaiken kaikkiaan kokemus oli tosi kiva, varmasti menemme toistekin!

Polku Kirskaanniemeen

Makkaraa!

 Ammejärvi

Ammejärvelle lähdimme eräänä elokuun lauantaina. Vajaan kilometrin mittainen polku perille oli vaihteleva; välillä juuria ja kivikkoja oli niin paljon että pienempi tyttömme tarvitsi hieman kantoapua. 4-vuotias selvisi perille omin avuin. Ammejärven ympäristö oli paljon soisempi kuin Kirskaanniemessä ja niinpä hyttysiäkin riitti! Matkalla ohitettiin myös kaunis Kortejärvi. Ammejärvellä järvi jäi kauemmaksi nuotiopaikoista ja maasto oli tasaisempaa. Kaiken kaikkiaan puitteet olivat ihan ok, laavussa ja puuceessä tosin emme käyneet, mutta Kirskaanniemi oli enemmän meidän makuun.

Polku Ammejärvelle

Laavu

Kortejärvi

Päivä Tukholmassa à la Viking Mariella

Satamapysäköinti

Heinäkuun lopulla sorruin Viking Linen mainoskirjeeseen ja varasimme elokuulle edullisen päivä Tukholmassa risteilyn. Ensimmäinen murhe heti varaamisen jälkeen oli pysäköinti; ennen hoidimme Helsingin reissut usein Onnibussilla, mutta reittimuutosten ja lapsikäytäntöjen muutoksen jälkeen, oma auto on jäänyt käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi. Naputtelin Katajanokan pysäköintilaskuriin reissumme tiedot: pysäköinti pe 17:00 - su klo 10:00, hinta: 36.20€. Pikainen johtopäätös: ei ikinä. Pikaisella Googletuksella löysin hyvän vinkin: auton voisi jättää ilmaiseksi kadunvarteen esimerkiksi Munkkiniemeen tai Meilahteen ja ottaa sieltä ratikan Katajanokalle. Pienellä lisätonkimisella löysin vielä paremman: Katajanokalla on viikonloppuisin ilmainen kadunvarsipysäköinti! Varmistin tiedon vielä Helsingin kaupungin pysäköintikartoista ja näinhän se tosiaan on.  Niinpä sitten perjantaina huristimme Katajanokalle, valitsimme sopivan paikan lukuisista vapaista, maksoimme muutaman euron pysäköinnin kattamaan loput perjantai-illan tunneista ja sitten nokka kohti laivaa.

Helsinkiä kauneimmillaan

Viking Mariella

Laivana Mariella oli muistaaksemme meille uusi tuttavuus; yleisvaikutelma sekä hytistä, että yleisistä tiloista oli viihtyisä ja tyylikäs. Onhan Mariella jo vanhahko laiva, mutta selkeästi hyvin pidetty ja aikanaan huolella suunniteltu. Leikkipaikat vaikuttivat vähän pieniltä, mutta kesäaikaan lapsille muunnetut konferenssitilat poistivat kaikki leikkipaikkamurheet. Ensimmäistä kertaa saimme tytöillemme sänkyihin turvalaidat; tämän loistavan keksinnön avulla isompi tyttömme pääsi vihdoin yläsänkyyn eikä pienemmän tytön vauvasänky tukkinut koko hyttiä.

Yläsänky turvalaidan kera

 Hytissä ei kuitenkaan tällä reissulla pitkää aikaa vietetty: varsinkin isompi tyttömme on ollut aina suuri Ville Viking fani, ja toisaalta me aikuisetkin olemme arvostaneet Vikingin laadukasta lastenohjelmaa. Niinpä kiersimme kaikki tanssikoulut, laivasuunnistukset ja leikkihetket, eikä lasten riemulla tuntunut olevan rajaa. Ainoa miinus Vikingin toiminnalle tuli eräästä ravintolakokemuksesta: tilasimme ravintolassa lapsille puoliksi aikuisten lihapullat salaatilla ja uuniperunalla, tilatessamme tarjoilija kysyi heti, että emmekö mieluummin tilaisi lapsille nakkeja ja ranskalaisia kun aikuisten annoksessa on esimerkiksi oliiveja! Emme tilannet ja pieniin suihin upposivat uuniperunat täytteineen sulassa sovussa oliivien kera. Lasten buffet-pöytäkin on mielestäni edelleen turhan suppea ja epäterveellinen, mutta onneksi sitä saa sujuvasti täydennettyä aikuisten kattauksesta.

Pahamaineinen uuniperuna-annos.

Tukholmaan!

Tukholman aamuna heräsimme pirteinä rauhallisen yön jälkeen ja söimme vatsat täyteen aamupalabuffetissa. Tukholman päivän suunnitelmana meillä oli kävellä Slussenille, ottaa bussi numero 55 Humlegårdenin leikkipuistoon, jotta tytöt saavat purettua leikkienergiansa, ja kävellä sieltä hiljalleen takaisin laivalle vanhan kaupungin kautta.

Paluureitin suunnitelma - Näytä suurempi kartta

Kävely Slussenille sujui hienosti aurinkoisessa säässä; olimme perillä jopa aiemmin kuin mitä olimme suunnitelleet ja arvioimme, että ehdimme bussiin hyvin. Ostimme surkealla alkeisruotsillamme junaliput Slussenin lipunmyynnistä ja myyjän ohjeiden mukaan suuntasimme rappusia ylös missä pysäkin piti olla. Ja sitten alkoivat epäselvyydet. Pysäkkiä bussille 55 ei näkynyt missään; kysyimme parilta bussikuskilta neuvoa ja myöhempien tietojemme perusteella he ohjasivat meidät epäröiden aivan väärään suuntaan. Pikaisella karttojen tutkimisella löysimme lapsinemme oikean pysäkin, aikataulun mukaan seuraava bussi oli tulossa aivan juuri. No, odottelimme bussia, sitä ei tullut. Katsoimme uudestaan aikataulua, odotimme 10 minuuttia ja seuraavakaan bussi ei tullut. Sitten vasta huomasin, että bussikatoksen katolla pyöri valotaulussa ruotsiksi teksti, että Pride-kulkueen vuoksi bussi ei tule. Se siitä suunnitelmasta sitten. Harmitti kun lipunmyyjäkään ei kertonut, että ei sieltä mitään bussia tule. Ensin ajattelimme että lähdemme sitten vain vanhaan kaupunkiin pyörimään, mutta koska pidimme alkuperäisestä suunnitelmastamme ja pikkumatkustajat vastustivat muutosta, päätimme ottaa taksin Humlegårdeniin. Ensimmäistä kertaa ikinä lähdimme sitten taksilla leikkipuistoon.

Humlegårdens parklek

Grillikatos

Taksi puistoon maksoi muistaakseni noin 18 euroa, eli ei mikään mahdoton summa. Perillä tytöt olivat heti valmiita juoksemaan pitkin suuren puiston käytäviä, itse leikkipuisto oli vielä paikantamatta. Lähdimme seuraamaan erästä äitiä rattaineen ja sieltähän se leikkipuisto löytyi puiston pohjoisosasta. Puistoa oli netissä mainostettu isoksi ja hienoksi, ensivaikutelma kuitenkin oli ehkä hiukan nuhjuinen ja parhaat päivänsä nähnyt, mutta tunnelma oli kodikas. Leikkivempeleitä puistossa oli riittävästi, ehdoton ykkösjuttu oli kuitenkin grillipaikka ja nuorisokeskus josta sai mm. lainata leikkivälineitä, käydä vessassa tai ostaa grillimakkaraa. Meillä mahat olivat vielä aivan täynnä buffet-aamiaisesta, mutta saman tien alkoi kuitenkin päässä raksuttaa, että miksi Tampereella ei ole leikkipuistoa missä voisi grillata? Jos kestävä grillipaikka pystytään rakentamaan Tukholmaan niin eiköhän moinen pärjäisi Tampereellakin.

Pride-Tukholma

Puistosta lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kaupunki oli aivan täynnä iloista Pride-väkeä: Tukholman keskieurooppalainen tunnelma nosti reippaasti päätään, Helsinkiinkään niin iloista ja välitöntä tunnelmaa on vaikea kuvitella. Biblioteksgatanilla poikkesimme joissakin liikkeissä katsastamassa alennusmyyntejä, mutta emme löytäneet mitään sopivaa. Gallerian-ostoskeskuksessa yritin mahtua Hollisterin myymälään, mutta totesin itseni liian mukavuudenhaluiseksi. Åhlensilla kävimme katsomassa tytöillemme uusia Peppi Pitkätossu -mekkoja, mutta ostamatta jäivät nekin kivojen mallien ja sopivien kokojen puuttuessa. Eli shoppailumielessä reissu oli aika huono, mutta se ei haitannut yhtään, kokonaisuutena päivä kuitenkin oli oikein kiva. Åhlensilta jatkoimme klassisesti Drottninggatania vanhaan kaupunkiin; onhan Tukholman vanhakaupunki hienon näköinen, mutta ihmettelen aina sitä, että miten ne turistikrääsäkadut ovat monelle Tukholman ykkösantia? Meille riittää yleensä pieni kävelykierros ja visiitti jossain kahvilassa. Toisaalta mietityttää myös se, että miksi Tukholmalaiset eivät ota enempää irti vanhastakaupungista? Jo pari lastenvaateliikettä saisi monen suomalaisen lompakon aukeamaan, tai kenties kaduilta voisi löytyä ruotsalaisten yritysten flagship storeja joiden valikoimassa olisi jotain ihan omaa ja erityistä juuri vanhaan kaupunkiin? Kaikenkaikkiaan Humlegården-lähtöinen päiväsuunnitelmamme toimi oikein hienosti ja voin suositella vastaavaa muilla pikavisiitillä oleville lapsiperheille!

Pride ei Tukholmassa ole mikään pieni juttu!

Hengessä mukana

Tukholman päivän jälkeen oli edessä laivan buffet; Vikingillä tämäkin on yleensä luottokamaa, tosin viimeisimmillä käynneillä olen miettinyt, että voisiko valikoimaa jo uudistaa? Vuohenjuustopötkylät ovat tosi hyviä, mutta kun niitä on syönyt parin vuoden ajan, olisi vaihtelu jo paikallaan. Siisteydestä ja asiakaspalvelusta Viking kyllä saa buffetillaan, ja muutenkin, täydet pisteet. Ilta laivalla kului rennosti ja rauhallisesti, Villen moikkailujen jälkeen painuimme ajoissa yöunille.

Suomenlinna ja hetkiä Helsingissä

Helsingissä laiva oli kello kymmenen sunnuntaiaamuna. Aurinko paistoi jo kirkkaalta taivaalta, lämpötila oli yli kahdenkymmenen ja ilmainen pysäköintiaika jatkui maanantaiaamuun. Niinpä tarvitsimme jatkosuunnitelman! Päätimme hypätä Suomenlinnan laivaan uimatarpeiden kera, viettää aamupäivän siellä ja lähteä iltapäivällä kiertämään hiukan Helsingin keskustan alennusmyyntien loppurysäyksiä. Suomenlinnassa uusi Siwa oli tosi positiivinen yllätys: valoisassa ja siistissä myymälässä oli hyvät eväsvalikoimat lounasajan rantaretkelle. Eväinemme lähdimme kävelemään kohti Suomenlinnan uimarantaa, välillä pikkuväkeä väsytti, mutta olihan Suomenlinnassa paljon ihmeteltävää minkä voimin jaksoi taas hetken jatkaa matkaa. Uimarannalla jääkylmä vesi yllätti; viikkoa aiemmin kävimme Lauttasaaressa uimassa missä vesi oli ihanan lämmintä, Suomenlinnassa taas vesi oli vähintäänkin jäätävää. Niinpä uimareissu oli lähinnä vain lasten kahlailua ja hanhien kakkahyökkäysten ja vihaisten ampiaisten väistelyä. Paluumatkalla nuorimmaisemme sammui lautalla rattaisiin ja saimme kiertää kauppoja suhteellisen rauhassa, teimmekin jokusen ihan kivan löydön, muun muassa Kampin Timberlandin myymälästä. Paluumatkalla keskustasta Katajanokalle, kohti autoa ja kotia, nuorimmaisemme heräsi päiväuniltaan ratikassa ja tätä hän jaksoi ihmetellä pitkään ”Minä heräsin latikassa, minä heräsin latikassa!” Pienet ne on pienen reissulaisen ihmeet :)

Helsinki mereltä

Norwegian Spirit 2013: Laivapäiviä, rantapäiviä ja onnenpäiviä (3/3)

Pyyhe-elukka ja päiväohjelma

Ohjelma

Ohjelmaa laivalla oli tarjolla paljon. Joka ilta hyttipalvelija taitteli sängyllemme odottamaan jonkinlaisen pyyhe-eläimen ja jätti sen viereen seuraavan päivän ohjelman. Kursseja oli monenmoisia, minä osallistuin muun muassa kelloesitelmään, tanssikurssille, espanjan alkeisiin, valokuvakehyksen askarteluun ja lautasliinojen taitteluun. Näkemättä jäi valitettavasti pyyhe-eläin kurssi, kiinalainen lääketiede ja monta muuta. Kielikursseissa oli se hieno lisä, että ne pidettiin aina ennen satamaa, jossa kyseistä kieltä kenties tarvitaan.

Laivan 800-paikkainen teatteri oli oiva kohde iltaviihteelle. Iltaisin lavalla esiintyi Vegas- ja Broadway – tyylisiä esiintyjiä taikureista tanssijoihin. Yksi todella taiteellinen tanssiesitys oli niin hieno, että jopa kolmivuotiaamme halusi katsoa sen loppuun asti. Mikään ei myöskään estä nappaamasta jostain ravintolasta eväitä mukaan teatteriin, niin rentoa, ja niin helppoa.

Mikään bailureissu tämä ei tietenkään lasten kanssa ollut, laivalla kuitenkin järjestetään aina White Hot Party, johon lapsetkin valmistautuivat leikkipaikassaan omilla teemoillaan. Valkosissa juhlissa yökerho kiedotaan valkoiseen, ja osallistujille suositellaan valkoista vaatetusta, vahvasti lattarivivahteinen tunnelma uv-valossa olikin aika hieno. Minä kävin tanssimassa pari kappaletta vanhemman tyttömme kanssa, vein Tuhkimon hyttiin kauneusunille isänsä ja pikkusiskonsa seuraan ja palasin itse tanssilattian ja proseccon pariin – tämä laivassa olikin yksi kiva lisä: monet ihmiset olivat jo niin tuttuja, että ei tuntunut yhtään oudolta lähteä itsekseen tanssilattialle kieppumaan.

Aina laivalla ei kuitenkaan ollut pakko tehdä mitään, monesti vaan istuimme kahvikupposen kanssa aulassa, katselimme kun ihmiset soljuivat ohi, kuuntelimme suihkulähteiden solinaa tai pianistin esitystä -ja nautimme.

Satamat

Reittimme kulki Barcelonasta Lanzarotelle, Lanzarotelta Teneriffalle, Teneriffalta Casablancaan, Casablancasta Malagaan ja siitä edelleen takaisin Barcelonaan. Alun perin Barcelonasta piti edetä Casablancaan mutta koska satama oli ennakkotiedon mukaan täynnä, suuntasimmekin suoraan Kanarialle. Tässä kohti hiukan ahdisti: olimme lähteneet Barcelonasta sunnuntaina ja uuden suunnitelman mukaan pääsisimme maihin seuraavan kerran vasta keskiviikkona. Päässäni jyskytti ajatus kahdesta kokonaisesta vuorokaudesta Atlantin aalloilla ilman maata horisontissa, mutta äkkiäpä tuo huoli hälveni: aika lensi siivillä, enkä edes kaivannut maata, loputon tyhjä horisontti oikein huusi lomaa omasta arjesta.

Aamiaisnäkymä terassilta Santa Cruzin satamassa

Ensimmäisessä satamassa valkeni, että eihän maihin menokaan ole pelkkä oven avaus: joka satamassa oli ilmainen bussikuljetus keskustaan, mikäli moinen oli tarpeen ja henkilökuntaa riitti auttamaan laskusilloilla ja rappusissa. Laivalle palatessa laivan kyljessä odotti katos missä sai vielä istuskella hetken ennen laivaan nousua, tarjolla oli vettä, mehua, kuumia pyyhkeitä ja elävää musiikkia. 

Satamissa elimme lasten ehdoilla: Lanzaroten Arreciffessä suuntasimme hiekkarannalle uimaan, Teneriffalla taas vietimme päivän CesarManriquen merivesialtailla, Casablancassa kävimme pyörähtämässä sen verran että voimme sanoa käyneemme, ja Malagassa, kuten aiemmin mainitsin, haalimme esikoisellemme joululahjoja. Espanjan satamavisiitit olivat rentoja ja kivoja, Casablanca lomamoodissamme oli liian iso, meluisa ja jotenkin hankalan oloinen, niinpä kiertelimme lähinnä basaaria ja suuntasimme jo parin tunnin jälkeen takaisin laivaan. Kanarialla taas Teneriffan Santa Cruz oli minun makuuni, voisin mennä toistekin. 

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan risteily oli kokemuksena jotain aivan järjettömän hienoa. Pari ensimmäistä päivää mietin, että mikä koira tähän kaikkeen on haudattuna, mutta ei ollut, kai sen näin yli puoli vuotta myöhemmin jo uskaltaa todeta. Välillä taas vaivasi huono omatunto siitä kaikesta ruuan määrästä ja palvelusta. Suurimman osan reissua kuitenkin nautimme aivan täysillä, säät suosivat, lapset viihtyivät, meri kimmelsi kauniisti, nuo päivät olivat varmasti yksiä tähänastisen elämäni parhaita. 

picture by Moyan Brenn on Flickr

Lue myös Norwegian Spirit 2013: Budjetti ja risteilyn alkumetrit ja Norwegian Spirit 2013: Laivapäiviä, rantapäiviä ja onnenpäiviä

Norwegian Spirit 2013: Laiva, hytti ja viihdettä jälkikasvulle (2/3)

Laiva

Laivamme Norwegian Spirit ei ole mikään uusi jättiläinen, vaan 1998 Aasian markkinoille valmistunut noin 2000 matkustajan tyylikäs ja mukava laiva. Laivassa on yli kymmenen ravintolaa ja baaria, uima-altaita on lapsille ja aikuisille, ylintä kantta kiertää juoksurata ja teatterissa esitetään monenmoista ohjelmaa. Laivalla ei siis ole luistinratoja ja kiipeilyseiniä, mutta ei meillä aika pitkäksi tullut missään vaiheessa.  Eniten vietimme aikaa laivan perän uima-altailla; joulukuussa sää Barcelona-Teneriffa akselilla on vaihteleva, mutta porealtaiden vesi oli aina lämmintä, Kanarialla muutkin altaat olivat jo ihan siedettäviä. 

Hissiaula

Laivan perän altaat buffetin terassien ympäröimänä

 Meidän yllätykseksemme risteilyllä oli suomalainen kapteeni, hän jopa järjesti reilulle parillekymmenelle suomalaismatkustajalle hienot cocktail-kutsut itsenäisyyspäivän kunniaksi. Muut laivan työntekijät olivat hyvin kansainvälistä porukkaa, muistelisin että heitä oli noin 50 eri maasta. Jokaisella työntekijällä oli nimilappu jossa oli myös kotimaa mainittu, tämä oli ihan hauska yksityiskohta. Enimmäkseen henkilökunta oli Aasiasta ja latinalaisista maista, suurin osa kommunikoi englanniksi todella hyvin, mutta joidenkin kohdalla huomasi, että vaikka he puhuivat fraasinsa todella huolitellusti, ei ymmärrys aina ollut ihan samalla tasolla. Kaiken kaikkiaan henkilökunta kuitenkin oli kohteliasta ja mukavaa, ja kaikkia matkustajia kohdeltiin ensiluokkaisesti.

Etukäteen mietin hiukan myös sitä, että mitä jos vaikka nuorimmaisemme sairastuu? Mutta kuten jo arvata saattaa, tämäkin oli aivan turha murhe: hyttimme vieressä oli laivan sairaala ja mukavan oloinen lääkäri oli jonkinlaisessa valmiudessa ympäri vuorokauden. Kalleimpaan yöaikaan päivystyskäynti hyttiin olisi maksanut 100$ (~75€) – eli suomalaisiin yksityislääkäreihin verrattuna ei juuri mitään. Matkapahoinvoinnin hoitokin on tällä klinikalla kuulemma rutiinitoimenpide ja tulehtuneisiin korviin löytyi naapuruston lapsille apu nopeasti. Tältäkin osin olimme siis hyvissä käsissä, ehkä jopa paremmissa kuin kotisuomessa.

Hytti                       

Hyttimme oli alimman kannen ikkunallinen hytti. Hytissä oli todella leveä parisänky, nuorimmaisellemme oli vauvansänky ja vanhemmalle tytölle hyttipalvelija sijasi iltaisin sängyn vuodesänkyyn. Lisäksi hytissä oli yksi yläsänky, jota me emme käyttäneet. Wc-tilat olivat kooltaan ehkä tuplasti sen mitä ruotsinlaivalla, wc:n puolelle oli oma erillinen ovensa. Kaiken kaikkiaan hytti oli aikan saman tyyppinen kuin ruotsinlaivoilla, mutta huomattavasti leveämpi ja säilytystilaa oli reilusti enemmän. Yöt nukuimme todella hyvin ja hyttiin ei juurikaan kuulunut meteliä.

Hyttimme oli toiseksi halvinta kategoriaa, halvimpia olivat tietenkin sisähytit.

Olin etukäteen tutustunut jokuseen muuhun risteilyvieraaseen CruiseCritics-foorumilla, ja sattumalta pääsinkin käymään erään foorumipariskunnan sviitissä, olihan se porealtaineen ja erillisine makuuhuoneineen upea!

Sviitin poreallas

Laiva kulki vakaasti, suuriin myrskyihin tosin emme edes joutuneet. Parina yönä Atlantilla tuulet puhalsivat 8 boforia ja silloin aallot loiskivat hyttimme ikkunan yli, kuvasin videon, laitoin korvatulpat korviin, vedin peiton päälle ja nukuin makeasti aamuun asti.

Ruoka

 Ruoka oli hyvää. Ehkä parhaita ruokakokemuksia ikinä. Ja ruokaahan riitti! Risteilyn hintaan sisältyi useita ruokailuvaihtoehtoja:

• Bier Garten: grilli aikuisten altaan tuntumassa missä sai koota itse muun muassa hampurilaisia ja hodareita
• Blue Lagoon: ”kahvila” joka oli auki aina, tarjolla oli mm. kanansiipiä ja muuta pientä purtavaa
• Raffles: eli valtava buffet, tämä oli meidän suosikki
• Huonepalvelu: ilmainen huonepalvelu oli käytettävissä aamuyöstä keskiyöhön, muulloin palvelusta meni muutaman dollarin palvelumaksu. Aamiaisen pystyi tilaamaan edellisenä iltana haluamaansa aikaan.
• Garden & Windows: kaksi muodollisempaa ravintolaa, joihin osa vieraista pukeutui tosi hienosti, mitään pukupakkoa ei kuitenkaan ole. Kävimme pari kertaa kokeilemassa, mutta lasten kanssa buffet oli helpompi.

Buffetin herkuttelujuustoja

Pienestä kattausmaksusta toimivia ravintoloita oli vielä lisäksi kuusi, ja näiden lisäksi maksullinen Pizzojen hyttiinkuljetuspalvelu. Näitä emme kokeilleet, koska ilmainenkin ruoka oli niin loistavaa.

Edellä mainituista Raffles-buffetti oli siis meidän suosikki. Buffetti ei ollut mikään ruotsinlaivan buffetti vaan paljon parempaa. Laivaan saavuttuamme kiertelimme katselemassa paikkoja ja buffetissa iski heti epäusko; voidaanko meKIN oikeasti syödä tätä kaikkea. Buffetti pyöri lähes koko päivän ja tarjottavat vaihtuivat vuorokaudenajan mukaan, ja jossain määrin myös päivittäin. Buffetissa tiskin takana pyöri jatkuvasti paljon työntekijöitä, pöydät pidettiin puhtaina ja ravintoloista vastaava pääkokki oli usein itse paikalla valvomassa ravintolaa. Aamulla oli tarjolla suunnilleen kaikkea mitä aamulla kaipaa kaurapuurosta lähtien, ja tilauksesta omeletinkin sai juuri sellaisena kuin halusi. Iltapäivällä tarjolle kannettiin panineja, pitaleipiä, nachoja ja muuta altaallekin sopivaa evästä. Illallisella taas vuorossa olivat muun muassa herkulliset liharuuat. Iltapalaksi söin usein vielä jonkin pienen nuudeli- tai riisiannoksen, joissa niissäkin riitti valikoimaa. Hedelmiä, sellaisenaan tai valmiiksi paloiteltuna, oli tarjolla aina. Niin ja ne jälkiruuat; suklaaputousta, lukuisia kakkuja, hyytelöä, vanukkaita, jäätelöannoksia, pehmiksiä ja niin edelleen. Myöskin leipä- ja leivonnaisvalikoima oli hyvä –ja kaikki leivotaan laivassa.

Jäkiruokia

Leipävalikoimaa

Lasten ohjelma

Laivamatkan ainoa miinus tuli siitä, että NCL:n sivuilla lastenkeskuksen ” Splash Academyn” kohdalla oli kuva jonkinlaisesta HopLopista. Ja moista kiipeilyhäkkyräähän ei laivassa sitten ollutkaan ja me hölmöt olimme kuvan tyttärellemme näyttäneet. Lisäksi vielä selvisi, että ainoa leikkipaikka, eli tämä Splash Academy, on sellainen johon yli 3-vuotias lapsi jätetään itsekseen eivätkä vanhemmat pääse mukaan kuin lähtöpäivän tutustumistunnille. Turvallisuussäädökset kun olivat jenkkityyliin tiukat. Tästä kehkeytyi pieni ensimmäisen päivän kriisi, jonka kuitenkin jäätelö ja uima-allas kuittasivat jossain vaiheessa. Olen antanut pariinkin kertaan palautetta NCL:lle tuosta kuvasta, mutta siellä se vieläkin netissä keikkuu.

Yksi Splash Academyn huoneista

Lähdimme kuitenkin avoimmin mielin Splash Academyyn: veimme hieman ujostelevan 3v tyttömme toisena päivänä paikalle ja mietimme, että mitä ihmettä tästä tulee kun kukaan hoitajista ei puhu lapsemme kanssa samaa kieltä. Splash Academyssä lasten hoito on pääsääntöisesti täysin ilmaista; alkuyön tunteina (ennenkuin keskus menee kiinni) ja satamapäivien ruoka-aikoina lapsista menee parin dollarin maksu. Olin etukäteen hytissä rustannut lapulle joitakin suomalaisia fraaseja ja lykkäsin sen hoitajan käteen, yllätyksekseni hän otti asiakseen tutustua paperiin oikein kunnolla ja kysellä joitakin tarkennuksia muutamaan sanaan. Sinne jäi tyttömme latinohoitajan hoiviin ja me lähdimme pienemmän neidin kanssa kiertelemään laivaa, jo reilun tunnin päästä menimme takaisin kysymään, että miten tytöllämme hoitopaikassa menee –ja siitä se sitten lähti, eihän häntä meinannut saada sieltä pois millään. Uskomaton hoitajatiimi loihti mitä ihmeellisempiä teemailtoja, kasvomaalauksia ja satumaailmoja, he muistivat kaikkien meidän nimet ja olivat aina hymyillen tyttöämme vastassa, myös vauvoille vanhempineen oli tarjolla leluja ja omaa ohjelmaa jossa taas isompikin tyttömme otettiin aina huomioon. Jokaisessa NCL:n palautekyselyssä ylistin youth-teamia vuolaasti.

Toki me teimme paljon juttuja perheenäkin, osallistuimme cupcake-koristelutapahtumaan, nukuimme pitkiä päiväunia, kävimme satamissa rantaretkillä, uimme ja nautiskelimme, jotain hoitopaikan hyvyydestä kuitenkin kertonee se, että viimeisenä satamapäivänä tyttömme totesi, että hän jää tänään laivaan, menkää te sinne kaupungille. Niin hän sitten jäi laivaan noin viideksi tunniksi, kävi lapsiryhmänsä kanssa syömässä, askarteli ja touhusi, ja me muut hankimme sillä aikaa Malagasta hänen joululahjansa. Viimeisenä laivailtapäivänä lapset esittivät yökerhon tiloissa sirkusesityksensä joka oli niin hieno, että vanhemmilla oli lähes tippa linssissä: miten ihmeessä ison koululuokallisen verran lapsia saadaan kierimään, pomppimaan ja esiintymään kun monien kanssa ei ole edes yhteistä kieltä?

Lue myös Norwegian Spirit 2013: Budjetti ja risteilyn alkumetrit ja Norwegian Spirit 2013: Laivapäiviä, rantapäiviä ja onnenpäiviä