maanantai 14. maaliskuuta 2016

Vertailu: Royal Caribbean Splendour of the Seas ja Norwegian Cruise Line Norwegian Spirit

Tässä se tulee. NCL (Norwegian Cruise Line) vastaan RCI (Royal CaribbeanInternational) vertailuni. Tässä kohdassa haluan kuitenkin disclimerina mainita, että kaikki mielipiteet ovat vain omiani (ja ehkä osittain myös perheen) ja näkökulmiin vaikuttaa suuresti se, että matkustamme lasten kanssa. Toisaalta on ehkä hiukan epäreilua vertailla näitä kahta vain kahden risteilyn pohjalta, mutta toisaalta kummatkin risteilyt tehtiin suunnilleen samanikäisillä aluksilla ja kummatkin risteilyt tapahtuivat Euroopassa ja/tai sen lähivesillä. Myös risteilyn hinta oli kummallakin kerralla suunnilleen sama. Monet arvostellut asiat ovat toisaalta sellaisia johon laiva ei juurikaan edes vaikuta; esimerkiksi illalliskonseptit kattavat koko varustamon.

Arvosteluissa asteikko on 1-5 missä 5 on paras.

Laivat


Norwegian Spirit  RCI Splendour of the Seas
Valmistettu Saksassa 1998
Pituus 269 metriä
Korkeus 50 metriä
Kansia 14
Huippunopeus 44km/h
Henkilökuntakapasiteetti 962 (suhdeluku 1:2)
Matkustajakapasiteetti 2018

Reitti: Barcelona - Arreciffe - Santa Cruz de Tenerife - Casablanca - Malaga - Barcelona
Valmistettu Ranskassa 1995
Pituus 264 metriä
Korkeus 50 metriä
Kansia 11
Huippunopeus 44km/h
Henkilökuntakapasiteetti 750 (suhdeluku 1:3)
Matkustajakapasiteetti 2076

Reitti: Dubai - Khasab - Muscat - Abu Dhabi - Dubai


Netttisivut 


NCL:n nettisivut ovat olleet jo pitkään vaihtelevasti huonot. Aloitussivut ovat aina hienoja, mutta haku tökkii ja useimmiten lapsimatkustajien varausten tekeminen on ihmeellisen hankalaa. Aina jos sivuilla joku tökkii, avautuu eteen lomake jolla saa tehdä tarjouspyynnön; näitä olen jokusen kerran tehnyt ja yleensä jo tunnissa tai parissa puhelin soi tai sähköpostissa on vastaus. Varauksen jälkeen varauksen hallinta netissä oli aika keskinkertaista; mitään ihmeellisempiä toimintoja ei ollut, mutta perusasiat olivat kunnossa.
Arvosana: 3

RCI:n nettisivut näyttävät ainakin minun mielestäni tosi houkuttelevilta. Hakeminen on aina ollut suht helppoa ja mukavaa. Hiukan karille meidän varausprosessi ajoi vasta siinä vaiheessa kun päätin tehdä varauksen esivarauksen (”courtesy hold”) kautta -tämä prosessi jätti joitakin valintakohtia väliin ja niinpä emme saaneet valita esimerkiksi illallisaikaamme. Muun muassa tämän illallisvarauksen muuttamiseksi varauksenhallinnassa on oma kohtansa -joka tosin ei toiminut. Laitoin tästä tarkan palautteen RCI:lle, mutta vika on kuulemma selaimessani -kokeilin alun perin kolmella eri laitteella ja kolmella eri selaimella, että tuskin. Illallisvarauksen saimme kuitenkin myöhemmin korjattua haluamaksemme.
Arvosana: 3

Varauksen jälkeen


Varauksen jälkeen NCL:ltä soitettiin meille muutamaan kertaan. Olimme hiukan ihmeissämme näistä ”How are you doing?”-puheluista, mutta jälkikäteen oivalsimme, että tämä huolenpito ikään kuin kuuluu pakettiin. Varauksen jälkeen kaikki oli suht selkeää aina lähtöpäivään asti; tulostimme liput ja olimme valmiita matkaan.
Arvosana: 4

Varauksen jälkeen meillä oli RCI:lle kasa kysymyksiä, lähettelin heille sähköpostia joihin oli vaikea saada vastausta; joko vastauksessa kesti tai sitä ei muuten löytynyt. Matkan lähestyessä piti tulostaa kasa lippuja ja lappuja; esimerkiksi mystinen esittelyvihko missä luki ”Ticket”. Tässä mystisessä vihkossa myös luki, että tuo mukanasi kaikista matkustajista kaksi passikuvaa. Tästäkös meillä viimeisenä koti-iltana kehittyi kunnon kiire ja paniikki -ja kuten arvata saattaa, kukaan ei kertaakaan kysellyt mitään valokuvia. Jossain kohti varaukseemme ilmestyi myös juomapaketti (”viinipaketti”), en oikein edelleenkään tiedä, että miksi -eikä tiennyt kukaan laivallakaan, mutta en toki valita!
Arvosana: 3

Henkilökunta


NCL:llä henkilökuntaa oli valtavasti ja kaikkialla. He puhuivat erittäin huoliteltua englantia, mutta selkeästi osalla oli hanskassa vain perusfraasit. Ylipäätään hymyjä kuitenkin riitti jatkuvasti; kaikille meille vauvasta lähtien oltiin aina todella ystävällisiä. Mieleen jäi päällimmäiseksi ehkä hyttipalvelijamme, joka ratkaisi hienotunteisesti ihan joka ikisen ongelman mitä meille eteen tuli. Laivalla oli kaksi suomalaista työntekijää.
Arvosana: 4

RCI:llä henkilökuntaa oli paljon ja heidän englanninkielentaitonsa oli päivittäiseen kommunikointiin vähintäänkin riittävää. Aika usein vastaus kuitenkin oli, että en tiedä, harvemmin, että otan selvää. Yksittäisiä tähtiä tuli vastaan jokunen; esimerkiksi suuri osa leikkipaikan henkilökunnasta ja apulaistarjoilijamme illallisella. Hyttipalvelijamme jäi aika etäiseksi. Laivalla ei ollut yhtään suomalaista työntekijää.
Arvosana: 3


Ruokailukonsepti


NCL:llä on oma ”freestyle dining”-konseptinsa. Freestyle tarkoittaa vapaamuotoista siinä mielessä, että ennakkoon määriteltyjä ruokailuaikoja ei ole -lomalainen voi siis syödä ihan silloin kun hän itse haluaa, kenen kanssa itse haluaa. Tämä pätee niin buffettiin kuin ravintoloihin joissa tarjoillaan pöytiin. Päiväsaikaan buffet oli suunnilleen aina auki ja sieltä sai aina ruokaa, välilpalaa, jälkiruokaa, hedelmiä ja niin edelleen. Toki ravintoloilla oli omat aukioloaikansa, joten aamuyöstä ovia ei kannata kolkutella -silloin täytyy tyytyä pubiruokatyyppisiin yöpaloihin.
Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Unohda kello - täydellisen lepoloman resepti

RCI:llä noudatetaan perinteisten illallisten konseptia ja monille matkailijoille tämä on ilmeisen mieluinen juttu; ruokailuseurue on määritelty laivayhtiön puolesta, joten todennäköisesti illallisella pääsee vaihtamaan kuulumisia muidenkin kuin vain oman porukan kanssa. Illalliskattauksia on tarjolla kaksi, ensimmäinen on kuudelta, toinen puoli yhdeksältä. Buffetissa ruoka-ajat noudattelivat kaava aamiainen – lounas – päivällinen – illallinen. Illallinen oli suunnilleen samoihin aikoihin kuin perinteisessä kattauksessa, kattausaikojen välillä buffetti oli kokonaan kiinni.
Arvosana: 4

Ruoka


NCL:n pääkokki oli näkyvillä jatkuvasti monessa paikassa; tapahtumissa, buffetissa, pöytään katetulla illallisella. Aamusta iltaan. Tuntui, että hänellä oli sormensa mukana vähän kaikkialla -ja ilmeisen hyvin homma hoituikin! Ruokaa oli paljon ja lähes poikkeuksetta se oli todella hyvää! Kuulemma ruoka pääosin tuodaan Yhdysvalloista, näin halutaan varmistaa, että esimerkiksi liha on heidän standardeillaan korkeatasoista. En tiedä mitä hormonilihaa esimerkiksi illallisbuffetin burgundinpata sisälsi, mutta en ole ehkä koskaan syönyt niin maukasta lihaa. Arvostin myös kovasti vaihtelevaa välipalatarjontaa; oli erilaisia hedelmiä, täytettyjä pitaleipiä, nachoja ja muita ihania helposti altaanreunalle kulkeutuvia herkkuja. Jälkiruuat suklaaputous mukaan lukien olivat taivaallisia!
Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Iltapäivän allasevästä
RCI:llä ruokaa riitti. Kiitettävä erikoisuus oli perinteisellä illallisella joka ilta vaihtuvat teemamenut; usein tuli valittua suositeltu kokonaisuus ja näin tuli maisteltua ihan uusiakin makuja. Buffetissa oli myös vaihtuvia teemoja jotka toivat kivaa vaihtelua, mutta näiden lisäksi esimerkiksi hampurilaistarpeita tai lihapullia oli saatavilla joka päivä. Buffetissa olin hiukan havaitsevinani brittiläisen vivahteen; paljon papuja, sieniä, pekonia, makkaroita, friteerattua kalaa ja niin edelleen. Ruokien raaka-aineet lastataan laivaan Dubaista ja sinne ne ilmeisesti tuodaan eripuolilta maailmaa. Paketeissaan tarjottavat tuotteet olivat selkeästi arabimarkkinoille suunnattuja. Jälkiruuat olivat ihan hyvin, mutta mitään erityisiä suosikkeja en löytänyt.
Arvosana: 3

Splendour of the Seas: Iltapalajuustoja.

Leipomotuotteet


NLC:n kaikki leivonnaiset, kakut ja pullat leivotaan itse laivassa. Valikoimaa leivissä oli valtavasti ja tarjonta jossain määrin vaihtelikin. Kakut olivat kuin syntymäpäiväkakkuja parhaimmillaan ja näiden ohessa oli vielä tarjolla leivoksia, hyytelöitä ja niin edelleen. Kakkujen kohdalla oli todella vaikea sanoa ei, ne olivat uskomattoman hyviä!
Arvosana: 5

RCI:n leipomotuotteet olivat aika vaisuja; buffetissa tarjonta oli suppea, sämpylät olivat usein juuri loppumassa ja vaihtelua ei juurikaan ollut. Perinteisellä illallisella tarjottiin samaa muutaman eri lailla maustetun sämpylän valikoimaa illasta toiseen. Ihan hyviä sämpylöitä ne kyllä olivat. Buffetissa kakkuja oli tarjolla päivittäin, mutta ne olivat aika tavallisia peltikakkuja, hyviä, mutta eivät mitään kovin ihmeellisiä.
Arvosana: 3

Splendour of the Seas: Illalliskakku

Lastenhoito


NCL:n lastenhoito vakuutti meidät täysin. Esikoisemme oli vain kolme ja hän nautti jokaisesta minuutista hoitajiensa kanssa aivan täysillä. Toiseksi viimeisenä iltapäivänä koko lapsikatras esitti yökerhossa suloisen sirkusesityksen, enkä edelleenkään ymmärrä miten lapset saadaan esiintymään niin hienosti ilman yhteistä kieltä! Lasten leikkialueen tilat olivat suuret ja värikkäät, alue oli myös jaettavissa erilaisiin teema-alueisiin. Lastentapahtumat koko perheelle olivat kivoja; esimerkiksi muffinssien koristelu laivan kannella oli juuri niin sotkuista ja herkullista kuin vain kuvitella saattaa. Vauvojen leikkihetket olivat aika yksinkertaisia, mutta jaksoivat ihastuttaa meidän yksivuotiasta!
Arvosana: 5

RCI:llä lastenhoitajat olivat selkeästi ammattilaisia ja ottivat ihanasti jokaisen lapsen huomioon. Tyttäremme viihtyivät erittäin hyvin ja olivat aina innolla menossa leikkimään. Lasten alue oli pienehkö eikä se juurikaan ollut muunneltavissa. Myös koko perheen lastentapahtumat järjestettiin leikkikeskuksessa; osallistuimme leikekirjan tekoon ja tietokilpailuun jotka olivat kumpikin ihan hauskoja. RCI:ltä mukaan saatiin kotiinviemistäkin (kaikki nämä x2): kaksi erikokoista mustekalapehmolelua, Nickelodeon pehmolelu, väritettävä RCI Pirates tyynyliina, väritettävä RCI Pirates bandana, 2x RCIAquanauts muki.
Arvosana: 4


Uima-altaat


NCL:llä oli erikseen lasten altaat laivan perässä ja yleiset altaat laivan keskiosassa. Uimme pelkästään lasten altaassa. Kahluualtaassa ja vesiliukumäkialtaassa vesi oli alkumatkasta viileähköä mutta meriveden lämmetessä lämpenivät altaatkin. Porealtaassa vesi oli aina tasaisen lämmintä. Vesi tuoksui ihan tavallisesti hiukan kloorilta, mutta eräänä päivänä klooria oli selkeästi lorahtanut liikaa ja pian allas suljettiinkin tyhjentämistä varten. Altaalla oli jatkuvasti joku vahtimassa.
Arvosana: 4

Norwegian Spirit: Kolmesta lastenaltaasta se hurjin

RCI:llä oli laivan keskiosassa yleiset altaat ja ”Solarium”-alueella avattavan katon alla vain aikuisille sallitut uima-altaat. Me uimme vain yleisillä altailla. Ison uima-altaan vesi oli kuumimpia päiviä lukuun ottamatta jäätävää, porealtaiden vesi lähes polttavaa. Vesi ei juurikaan tuoksunut kloorille, mutta oli ilmeisen suolaista ja paikoin uimapuvuista lähti jostain syystä väri. Altailla ei ollut erikseen henkilökuntaa, ohi kulkiessaan henkilökunta kuitenkin komenteli hurjimpia hyppijöitä ja yksin uivia pikkulapsia pois altaasta.
Arvosana: 3

Splendour of the Seas: uima-allasalue

Poislähtö


NCL:llä sai napata aulan telineestä laukkuunsa värillisen lapun sen mukaan milloin halusi lähteä. Laukut kerättiin yöllä värikoodien mukaan ja toimitettiin terminaaliin. Vaihtoehtona oli myös ”kävelen itse ulos kun haluan”-lappu. Otimme sen koska meillä oli kiire aikaiselle lennolle; kävelimme ulos hetkessä ja pääsimme nopeasti taksilla lentokentälle.
Arvosana: 5

Norwegian Spirit: Lähtöopasteet. Need a tissue?

RCI:llä hyttiin ilmestyi lappu, mihin piti raksia koska laivasta haluaa lähteä. Vaihtoehtona oli myös iltapäivään kestävän lisäajan ostaminen noin 30 dollarilla. Lisäaikaan ei kuitenkaan enää kuulunut hyttiä. Raksitun valinnan mukaan sitten matkustajat jaettiin kirjaimilla nimettyihin aikaikkunoihin, aamulla mentiin yökerhoon tai teatteriin odottamaan koska oma kirjain huudetaan ja sitten kunkin kirjaimen edustajat saatettiin vuorollaan ulos. Kirjain-tägeillä varustetut matkatavarat oli yöllä kuljetettu käytävästä terminaaliin missä ne odottivat kirjainten mukaisissa jonoissa.
Arvosana: 2


Splendou of the Seas: Teatteri


Kokonaisarvosana


  • NCL Norwegian Spirit: 4
  • RCI Splendour of the Seas: 3
Kokonaisarvosana NCL:llä on siis parempi. Juuri tuon yhden arvosanan verran tuntuikin että ero oli NCL:n voitoksi, esimerkiksi ruoka oli hitusen parempaa, teatteri oli modernimpi, esitykset jaksoivat ihmetyttää, laivan ympärillä häärittiin joka satamassa pienissä huoltotöissä -ja mikä tärkeintä: lämminhenkinen huumori ja jonkinlainen me-henki kantoi tasaisesti päivästä toiseen. Kumpikaan matka ei kuitenkaan missään nimessä ollut huono ja vaikka tältä erää NCL veikin meidän sydämet, voin kumpaakin suositella risteilyä suunnitteleville!

NCL:llä jopa pyykkipussi huutaa LOMA!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Splendour of the Seas - Oman ja Abu Dhabi (RCI Dubai 5/5)

Tämä on viimeinen postaus sarjassa joka kertoo RCI Splendour of the Seas -ristelystämme. Dubaita olen hiukan käsitellyt jo aikaisemmissa teksteissäni, joten tällä kertaa vuorossa on Oman ja Abu Dhabi!

Oman – Khasab


Noin 12 000 asukkaan Khasab oli risteilymme ensimmäinen kohde. Olimme edellisen päivän matkustamisesta vielä aika väsyneitä ja täysin laivan lumoissa, joten lopulta emme koskaan päässeet Khasabissa satamaa pidemmälle. Khasab on tunnettu vuonoistaan ja tämä luonnonilmiö näkyi satamastakin käsin; maisema oli vuorista ja karulla tavalla kaunista. Khasabissa on ilmeisein hyvät mahdollisuudet nähdä delfinejä ja retket kuulostivatkin melko houkuttelevilta, tällä kertaa päätimme kuitenkin jättää retket väliin. Itseasiassa onnistuimme delfiinejä bongaamaan itseksemme pari päivää myöhemmin Abu Dhabin satamassa!

Khasabin vuonoja

Oman – Muscat


Khasabista suuntasimme Omanin pääkaupunkiin Muscatiin. Muscatissa asuu yli 600 000 ihmistä, Muscatin metropolialueella asukkaita on reilusti yli miljoona. Muscatin rahayksikkö on rial, jota saa Forexilta vain tilauksesta eikä sitä laivallakaan vaihdettu. Bussit ovat kaupungin ainoa julkinen liikenneväline ja niitäkin on vähänlaisesti, takseilla ei ole velvoitetta käyttää mittaria. Niinpä päädyimme retkeilemään sen verran mitä jaloillamme jaksoimme.

Lähdimme laivasta heti aamupalan syötyämme. Laskusillan lampsittuamme kiipesimme ilmaiseen satamabussiin, joka kuljetti meidät pikaisesti satamarakennukseen missä käsilaukkumme ja muut tavaramme läpivalaistiin, samalla saimme vaaleanpunaiset muovikortit jotka ilmeisesti olivat jonkinlaiset turistin oleskeluluvat -passeja meillä ei ollut koska laivayhtiö otti ne itselleen melkein koko risteilyn ajaksi. Läpivalaisuepisodin jälkeen hyppäsimme taas bussiin joka kuljetti meitä noin sata metriä sataman portille.

Pikkuinen satamabussimme

Sataman portilla oli rivi taksikuskeja jotka olivat innolla tarjoamassa  palveluksiaan. Ihme kyllä me kiinnostimme heitä huomattavasti vähemmän kuin muut laivasta tulijat, niinpä pääsimme ihan rauhassa jatkamaan matkaamme. Lähdimme lapsinemme kävelemään kaikessa rauhassa kohti Muttrahin Soukia; hyvin perinteistä bazaari-kolmpleksia. Onneksi meillä ei kiire ollutkaan; jalkakäytäviä oli vähänlaisesti, suojateitä vielä vähemmän ja katukiveykset olivat korkeita -3-vuotiaan kanssa sai liikenteessä keskittyä ihan tosissaan. Matkalla ehdimme ihmettelemään ulkoa Muttrahin moskeijaa ja katselemaan merelle aukeavaa kaunista maisemaa.

Moskeija Muscatissa
Soukiin pääsimme perille noin puolessa tunnissa. Aluksi Souk vaikutti aika samalta kuin bazaari missä kävimme Casablancassa; pari käytävää nahkatakkeja, mausteita ja vilkkuvia muovileluja. Pian kuitenkin huomasimme, että Souk on aika iso -käytävät vaan jatkuivat ja jatkuivat ja muuttuivat jatkuvasti hämärämmiksi, eksyimme totaalisesti ja sekös oli hauskaa! Siis ihan oikeasti hauskaa: välillä on ihan rentouttavaa olla hukassa, kun kuitenkin tietää, että ei oikeasti ole mitään hätää. Souk oli kaikenkaikkiaan ihan mukava kokemus: myyjät eivät olleet liian agressiivisia, saimme ihmetellä ihan rauhassa. Loppuhuipennuksena jumituimme äänekkään porukan perään joka savuttavan autonsa kanssa pesi Soukin käytäviä ja tokihan nuorin tyttömme läsähti polvilleen pesuporukan jälkeensä jättämään tummanharmaaseen likaveteen. Lasten kanssa matkailua parhaimmillaan ;)

Muttrah souk
Emme ostaneet Soukista mitään, emme saaneet kaupungin tarjoamaa WiFi:iä toimimaan emmekä lopulta halunneet edes mennä nettikahvilan terassille juomille. Näinpä kävelimme takaisin laivamme luo, kuvasimme vielä hetken tarkemmin laivaamme ja katselimme satamaa ympärillämme ja lopulta pakkauduimme takaisin omaan hyttiimme puhdistamaan mutaista lastamme. Laivan lähtiessä satamasta saimme vielä ihastella näkymää Musactin palatsialueelle -auringonlaskussa puhtaan valkoiset rakennukset näyttivät satuimaisen kauniilta.

Khasab oli ihan kiva, jotta siitä olisi saanut enemmän irti olisi itse pitänyt perehtyä etukäteen paremmin -ja tilata niitä rialeita. Kävelymatkan päässä olisi kuulemma ollut myös mukava puistoalue ja iltaisin auki oleva pieni tivoli. Meillä valitettavasti kävelymatkamahdollisuudet olivat aika suppeat kun ensimmäistä kertaa jätimme rattaat kotiin, olin kuitenkin aika ylpeä 3-vuotiaastamme joka jaksoi tarpoa muutaman kilometrin päivässä. Taas kerran myös valmiit retket olivat varsinkin jälkikäteen todella houkuttelevan kuuloisia! Jatkossa haluaisinkin perehtyä paremmin etukäteen myös paikallisten yritysten järjestämiin retkivaihtoehtoihin.

Jälkikäteen jäin vielä miettimään vesirajahameissaan ja narutopeissaan laivalta lähteviä naisia . Laivan opaslehtisessäkin kehotettiin pukeutumaan Muscatiin kunnioittavasti. Itselle moinen on muslimimaissa itsestään selvää -t-paita ja hiukan pidempi hame tai housut ei ole mielestäni kuitenkaan yhtään liikaa vaadittu.

UAE - Abu Dhabi


Matkamme viimeinen satamakaupunki ennen Dubaihin paluutta oli reilun 700 000 tuhannen asukkaan Abu Dhabi. Ani Dhabista en etukäteen osannut olla oikein mitään mieltä; halusin nähdä Šeikki Zayedin moskeijan, sen ihmeempiä suunnitelmia emme tehneet.

Niinpä aamulla kävimme läpi taas erän läpivalaisumuodollisuuksia ja siirryimme taksijonon hännille. Jono liikkui nopeasti, jonon päässä joku nainen kysyi meiltä mihin olemme menossa, ohjasi vastauksen mukaan oikeaan taksiin ja kertoi paljonko taksin kuuluu kohteeseemme maksaa -ihan hyvää palvelua!

Matkustimme mukavasti hyvin ilmastoidussa taksissamme kohti moskeijaa. Matkaa kertyi yli 20 kilometriä ja perillä maksu oli jopa halvempi kuin mitä satamassa oli ehdotettu. Jätimme turvallisesti ja maltillisesti ajaneelle kuskille tippiä ja kiittelimme mukavasta matkasta. Perillä liityimme hiljalleen ohi lipuvaan turistivirtaan ja suuntasimme kohti puhtaanvalkoisena hohtavaa moskeijaa -näky oli ihmeellinen kirkkaansinistä taivasta vasten.

Šeikki Zayedin moskeija
Jos nainen on pukeutunut tarpeeksi peittävästä (pää, olkapäät ja polvet), hän saa mennä moskeijaan omine vaatteineen. Muussa tapauksessa moskeijan parkkihallista löytyy abaya-lainaamo josta saa hakea ihan ilmaiseksi itselleen sopivan kokoisen abayan. Lainaamossa tosin sai ensimmäistä kertaa sovittaa muslimimaailmaa muutenkin; heti kättelyssä todettiin että henkilöllisyystodistus tai AVIOmiehen henkilöllisyystodistus (mieheni ei ollut lainaamossa edes mukana). No, maassa maan tavalla ja mustassa kaavussa kohti päivän moskeijaseikkailua.

Paahtavan kuuman auringon alla lähdimme kiertelemään moskeijaa. Moskeija oli kaikkialta häikäisevän kaunis; upeita maalauksia, vesiaiheita ja lasimosaiikkeja. Rukoussalin lähestyessämme riisuimme kengät ja astuimme 5627 neliömetrin kokoiselle yhtenäiselle persialaismatolle. Lapsiakin tämä meille hyvin vieras paikka jaksoi kiinnostaa.

Šeikki Zayedin moskeija

Šeikki Zayedin moskeija

Kierroksemme loppuvaiheessa halusin käydä vessassa; lähdin siis itsekseni hipsimään naisten
alueelle. Lopulta löysin vessan ja vessajono oli yllättäen valtava -mutta vain länsimaisiin vessoihin. Vessajonon vierestä löytyi toinen rivi vessoja jotka olivat hyvin kehittynyt versio ”reikä-maassa”-ratkaisuista. Ihan periaatteesta tällaistakin vessaa oli pakko kokeilla ja eihän siinä mitään ongelmaa ollut, varsinkin kun kaikki oli kiiltävän puhdasta ja liiketunnistin hoiti huuhtelun. Enkä muuten jonottanut hetkeäkään!

Moskeijan jälkeen meillä ei ollutkaan minkäänlaista suunnitelmaa. Palautin abayani ja päätimme lähteä taksilla Abu Dhabi Mallille virkistäytymään ilmastoinnin ja välipalan muodossa. Kiertelimme hetken mallilla, ja vihdoin kuulin myös pitkään mielenkiinnolla odottamani rukouskutsun. Modernissa ostoskeskuksessa ilmoille kajahtava perinteinen adhan pysäytti väkisinkin hetkeksi miettimään elämää ja niin monia eri tapoja elää sitä.

Abu Dhabi mall
Mallilla emme olleet kovin kauaa, välipalamme jälkeen päätimme lähteä vielä rannalle! Lapset olivat vähintäänkin ansainneet rantavedessä kahlailua kuuman päivän jälkeen. Niinpä nappasimme taas taksin ja pyysimme viemään jollekin rannalle lähistöllä. Kuski ajeli jonkun aikaa rantaviivan suuntaista tietä, pysähtyi ja sanoi, että tässä on lapsille paras paikka. Kiitos! Niin olikin! Tämä se on asiakaspalvelua.

Kohdassa jossa jäimme taksista oli pieni rakennuskompleksi missä oli lapsille suunnattu ravintola polkuautoineen, ja pari muuta ruokapaikkaa sekä vessat. Uimarannan reunaa koristi iso opastekyltti: ei valokuvausta, ei stringejä, ei koskettelua, ei musiikkia, ei sitä tätä ja tuota. Mutta ihan tavallinen ja kiva ranta se oli kuitenkin! Meillä ei varsinaisia uimavehkeitä ollut mukana joten tytöt leikkivät hiekkaleikkejään tunikoissaan ja minä kahlailin lahkeet käärittynä rantavedessä. Meri oli lämmin ja turkoosi, hiekka valkoista ja pehmeää. Rannalla ei kaupiteltu Very Original Luis Vuittoneita, poppi ei soinut eikä lapsia tarvinnut opastaa lasinsiruista. Meillä oli oikein kiva rantailtapäivä ja mielelämme joskus palaisimme noille rannoille!

Turkoosi meri, valkoinen hiekka!

Abu Dhabista pidimme ylipäätään todella paljon -nuoren Dubain rinnalla se oli mielestäni jotenkin aidompi ja tunnelmallisempi. Voi hyvinkin olla, että palaamme sinne vielä joskus: lämmin talvi ja turkoosina kimaltava meri vain kuuden tunnin lennon päässä Suomesta kuulostaa hyvin houkuttelevalta!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Splendour of the Seas - Lasten puuhat, aavikkoretki ja yleisfiilikset (RCI Dubai 4/5)

Tämä on jatkopostaus, missä kerron kokemuksistamme Royal Caribbeanin Splendour of the Seasillä. Tällä kertaa vuorossa on laivan lastentarjonta, retki jolla olimme ja yleisfiilis mikä laivasta jäi.

Lasten puuhat

Lapsille laivalla on tarjolla oma ohjelmakeskus ”Adventure ocean”. Leikkipaikassa on lapsille ikäryhmien mukaista ohjattua toimintaa. Muita erillisiä lasten alueita laivassa sitten ei olekaan, mutta ainakaan me emme moisia ihmeemmin edes kaivanneet -uima-allas riitti oikein mainiosti.

Lasten leikkikeskukseen pääsee tutustumaan ensimmäisenä päivänä, sen jälkeen lapset jätetään sinne ohjaajien huomaan. Ohjaajien suhteen Royal caribbeanilla on suhteellisen tiukat vaatimukset akateemisesta loppututkinosta ja työkokemuksesta, joten ihan kenen tahansa vastuulle lapsia ei tarvitse jättää. Etukäteen hiukan mietin, että mitenköhän tytöt leikkipaikassaan viihtyvät kun kukaan ei puhu suomea; oltiin kyllä kotona tätä pohjustettua ja opeteltu jopa ”pee”,”mom”, ”yes” ja ”no”. Kiitettävästi kuitenkin heti ensimmäisen päivän jälkeen henkilökunta pyysi lappua missä olisi suomen perusteet meidän lasten kanssa jutteluun ja niinpä minä kasasin lapulle pissahätää, nälkää, kipua, kiitosta, eitä ja janoa. Täydennykseksi he vielä pyysivät kertomaan miten sanotaan ”istu alas” ja tästä eteenpäin lapsilla olikin aina hauskaa kun muiden puuhien ohessa Meksikolainen ”se-on-hassuin-mies-ikinä” Rodrigo juoksi yhtäkkiä heidän perässään ja huusi istualasistualasistualas! Ilmeisesti yksi unohtumattomimmista lomamuistoista tältä erää.

Iloiset leikkijät saivat leikkipaikasta pienet lahjat!

Lasten ohjelma oli tällä(kin) kertaa aivan loistavaa! Yleensä tyttäremme lähtivät leikkipaikkaansa syötyään pikaisen illallisen (me jatkoimme pitkän kaavan mukaan), ja viihtyivät erittäin hyvin. Iltoihin kuului heillä paljon askartelua, piirtämistä ja leikkimistä, olipa mukana aarteenetsintääkin missä kasvomaaleihin ja itse-koristeluihin huiveihin sonnustautuneina lähdettiin kiertämään laivaa ja etsimään aarteita -hissistä kuulemma huudettiin aina pelottavasti ohikulkijoille. Loppuhuipennus oli viimeinen ilta jolloin tyttäremme viettivät leikkipaikassa useampia tunteja ja söivät leikkipaikan väen kanssa illallisen -ilta oli kuulemma superhauska!

Retket

Yleensä emme harrasta laivojen tarjoamia valmiita retkiä, nyt kuitenkin teimme yhden poikkeuksen: "Dune dinner safari", eli illallinen aavikolla. Jo kotona olin haaveillut tuosta retkestä, mutta alusta asti oli selvää, että tyttöjä emme voi sinne mukaan ottaa, koska jo pakettiin kuuluvan dyyniajelun toteuttaminen lasten kanssa turvallisesti vaatii lukuisia erityisjärjestelyjä. Niinpä laivaan päästyämme lampsimme nöyrinä kyselemään lasten leikkipaikkaan, että josko he voisivat olla leikkipaikassa vaatimattomat seitsemän tuntia kun me käytäisiin vähän illallisella -ja vastaushan oli että "Absolutely NO problem, enjoy your dinner!" Ja niin me sitten varattiin viimeiselle illalle aavikkokeikka mihin kuului dyyniajaelua, haukkashow, auringonlaskun valokuvausta ja illallinen aavikolla.

Retki alkoi jo heti satamasta kun hyppäsimme uudenkarheisiin nelivetoihin; jokaiseen mahtui kuusi matkustajaa. Autonkuljettajanamme oli vuosikausia Dubaissa asunut intialainen joka hoisi koko reissun alusta loppuun kiitettävällä ammattitaidolla ja jaksoi vastailla lukemattomiin kysymyksiimme liittyen Dubaihin ja siellä elämiseen.

Ajeltuamme noin tunnin poispäin kaupungin keskustasta saavuimme aavikkoreservaatin porteille. Reservaatti, Dubai Desert Conservation Reserve, ei ole mikään Disneyland vaan alue jossa muun muassa suojellaan alueen eläimistöä ja kasvatetaan alueelle tyypillisiä alkuperäiskasveja. Alueella ajaminen on tarkoin säädeltyä, joten kuka vaan ei sinne voi autollaan suunnata. Porteilla autojen renkaista suhautettiin reilusti ilmaa pois ja sitten alkoi matka; ensin ajoimme pieneen metsikköön jossa katselimme haukkaesityksen paahtavan kuuman auringon alla; haukka nimeltä Emma syöksähteli upeasti ohjaajansa tarjoaman herkkupalan perässä. Ohjaaja kertoi, että perinteisesti haukka ei ole millään kiinni vaan se palaa omistajansa luo vain jos on tarpeeksi onnellinen ja hyvinvoiva, tämä haukka kuitenkin oli kiinni, joten se siitä perinteestä.

Haukka Emma saaliinsa kimpussa

Haukkanäytöksen jälkeen vuorossa oli dyyniajelu. Kuski heitti kevyesti, että tämä on niin kuin vuoristorata mutta autolla. Jep, minä oksennan jo pihakeinussa. Mutta niin sitä mentiin, ylös, alas ja sivulle. Hiekka lensi ja moottori ulvoi. Olin potenut pientä flunssaa muutaman päivän ja auton kyydissä hassu olo vain paheni, onneksi juuri silloin automme jämähti jumiin hiekkaan ja sain pienen lepotauon. 

Jumissa!
Hinaushommien jälkeen ajelimme vielä jonkin aikaa, kunnes viimein oli aika pysähtyä dyyneille katsomaan auringonlaskua -ja olihan se aivan upea! Koko ympäristö hehkui oranssina kun valopallo putosi vauhdilla dyynien taakse.

Illan viimeiset säteet
Yön pimetessä ajelimme illallista varten leiriin. Leirialue olikin yllättävän iso ja kiinteä: matoilla peitetty maalattia, lukuisia kojuja ja katoksia, ihan oikeat vessat, lukuisia ruokapisteitä ja jopa yksi kokonaan valaistu dyyni tunnelmaa luomassa! Ympäristö muistutti vähän pientä suomalaista festivaalia keskellä ei mitään -tosin sillä poikkeuksella, että kaikki kuului hintaan: oli napatanssia, kameliratsastusta, shishaa, hennatatuointeja, olutta, viiniä ja mikä tärkeintä, erittäin maistuvaa arabityylistä ruokaa! Ruokailun lopuksi, juuri ennen paluumatkaa, kaikki leirin valot sammutettiin ja saimme katsella täydellisessä pimeydessä persialaismatoilla maaten päällämme kaartuvaa tähtitaivasta.

Illallisleiri

Illallisretki oli oikein onnistunut! Paikoin vähän keinotekoinen, mutta tuskin turistiporukkaa voi keskelle aavikkoa raahata ilman minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Retkemme maksoi kaikkineen etukäteen maksettuna noin 100 dollaria per henkilö ja koimme saaneemme rahoille vastinetta: jo pelkkä hyvä illallinen juomineen voi kolkutella samoja hintoja. Royal Caribbean ei retkestämme vastannut muuten kuin rahastamisen osalta; muu kunnia menee Emirates-konserniin kuuluvalle Arabian Adventures -yritykselle jonka järjestämä retki oli. Firman toiminta vakuutti meidät täysin; autot olivat uusia, jokaiselle oli tarjolla vesipullo heti autoon astuessa, kuljettajilla oli moitteettomat yhdenmukaiset univormut ja jokainen heistä tuntui palvelevan asiakkaitaan täydellä sydämellä -jos Dubaihin joskus palaamme, varaamme enemmän kuin mielellämme tältä yritykseltä jonkun retken!

Yleisfiilis

Yleisfiilis mikä risteilystämme jäi oli ihan hyvä, mutta ei paras. Jo varauksesta lähtien yksityiskohdat mättivät; nettisivut toivat vain osittain ja meileihin vastattiin aika verkkaisesti. En tiedä vaikuttaako se jo paljonkin, että laiva on myyty -havaittavissa oli hiukan hällä väliä -asennetta. Ihmeen paljon mukaan mahtui myös ihan puhdasta sähläämistä ja hetkiä jolloin kukaan ei tiedä mistään mitään. Ja ehtipä eräs työntekijä raportoida meille koti-ikävästään ja huonosta tulotasostaan – tämä toki on aihe mitä olen monesti muutenkin miettinyt ja harkinnut onko risteileminen oikein ylipäätään. Kotiin palattuamme tulimme omissa keittiöfilosofoinneissamme siihen lopputulokseen, että kenties esimiestyössä tällä laivalla mättää joku linkki; näimme loistavia yksilösuorituksia, mutta tiimi ei nyt ihan toiminut.

Kohdevalintana tällainen Persianlahden kierros oli oikein onnistunut; muuten tuskin olisimme Omaniin koskaan lähteneet. Jälkikäteen selasimme passejamme ja siellähän oli leimaa toisen vieressä. Laivalla siirtymät ovat niin helppoja, että kaikenmailmaan passimuodollisuudet unohtuvat täysin -meillähän siis ei ollut passeja hallussamme päiväkausiin, ne palautettiin vasta toiseksi viimeisenä iltana. Jos merenkäynti yhtään mietityttää, on Persianlahti oiva valinta; uoma on enimmäkseen niin kapea, että maata on koko ajan näkyvissä ja aallokko oli aivan erinäköinen kuin Atlantilla tyynenäkään päivänä. Matkamme merellä soljuikin rauhallisessa tahdissa ilman sen suurempia tyrskyjä.

Ilta tyynellä Omaninlahdella. Taustalla Costa Fortuna.

Laiva itsessään on Royal Caribbeanin vanhimpia, mutta ihan hienosti se palveli edelleen. Päivät soljuivat  mukavalla uima-allasalueella, iltaisin kävimme usein nauttimassa juoman tai pari tyylikkäässä ylimmän kerroksen Viking Crown loungessa ja hulppeassa atriumissa oli mukava seurailla illan kulumista. Toisaalta taas kaikenlaisia pikkuvikoja oli helppo huomata ja paikoin isompikin laitto olisi tarpeen -valtavasti dieseliä kuluttavan laivan myyminen ja kunnostaminen uuteen uskoon on varmasti ollut oikea ratkaisu. Tyyniä meriä Splendour of the Seasille! Meidän tiemme tuskin enää kohtaavat.

Splendour of the Seas - Hytti, Ruoka ja viihde (RCI Dubai 3/5)

Kuten aiemmista teksteistäni käy ilmi tämä oli toinen risteilymme. Tässä laiva-postauksen ensimmäisessä osassa kerron hytistämme, ruuasta ja viihdetarjonnasta laivalla. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että tämä matka oli vähintään hyvä, mutta ei lähellekään niin hyvä kuin ensimmäinen risteilymme NCL:llä! Näiden kahden risteilyn eroista ajattelin kirjoittaa joskus erikseen, joten varsinaista vertailua en tee vielä tässä.

Splendour of the Seasille mahtuu 2076 matkustajaa ja henkilökuntaa reilu 700. Se on rakennettu Ranskassa vuonna 1995 ja sille tehtiin suuri uudistusprojekti vuonna 2011. Tällä hetkellä laiva tekee viimeisiä risteilyjään Royal Caribbeanille: laiva on myyty TUI cruisesille ja kesästä 2016 alkaen se risteilee Thomson Cruisesin nimissä. Aluksen sisarlaiva on Legend of the Seas.

Risteilymme kesti 7 päivää ja tänä aikana reitti kulki näin: Dubai UAE – Khasab Oman – Muscat Oman (laiva satamassa yön yli) – Abu Dhabi UAE – Dubai UAE (laiva satamassa yön yli). Risteilyyn mahtui vain yksi kokonainen meripäivä Muscatista Abu Dhabiin matkatessa.

Odotukset meillä oli korkealla: NCL:n risteily oli ollut paras loma ikinä, mutta toisaalta taas Suomessa monet kehuvat Royal Caribbeania vuolaasti. Odotimmekin innolla, että pääsemme tätä kehuttua varustamoa kokeilemaan itsekin!

Hytti

Meidän hytti oli lähellä laivan keulaa alimmassa hyttikerroksessa. Hytissä oli isohko ikkuna parisänky ja kaksi katosta laskeutuvaa kerrossängyn ”yläsänkyä”. Kerrossänkyjen kanssa meillä oli edessä ongelma jo heti ensimmäisenä iltana; laidat olivat olemattomat, sänky oli kummastakin päästä avonainen, eikä ruotsinlaivoiltakin tuttuja irrallisia turvalaitoja ollut saatavilla. Laivan henkilökunta oli sitä mieltä, että 3-vuotias voi nukkua yläsängyssä -niin kuulemma muutkin lapset tekevät. Päädyimme lopulta itse ratkaisemaan ongelmaan niin, että siirsimme lapsille yhden patjan lattialle ja tytöt nukkuivat siinä vierekkäin -ja hyvin he omassa pienessä pesässään viihtyivätkin.

Turvallinen sänky 3-vuotiaalle?
Kylpyhuone oli hieman ruotsinlaivan kylpyhuonetta suurempi; lisänä lähinnä kaappitila mitä oli tarjolla jonkin verran. Suihku meillä oli tosi huono; vettä lorotti vähän miten sattuu ja suihkun pää oli ilmeisesti rikki, mutta kyllä sillä viikon suhteellisen mukavasti pärjäsi. Pieniä epäkohtia osasin odottaakin kun laiva on jo myyty uusille omistajilleen.


Hyttipalvelijamme oli eteläamerikkalainen nainen. Jotenkin hän jäi tosi etäiseksi, toivotti hyvät huomenet, mutta siinä se melkein olikin. Kerran pyysimme häntä leikkaamaan saksilla yhden narun, mutta saksia ei kuulemma löytynyt mistään, myöskin lasten nukkumisjärjestely-episodissa olisimme toivoneet enemmän apua. Tässäkin toistuu sama mantra: ihan hyvä, mutta olemme selkeästi tottuneet liian hyvään.

Pyyhe-eläin hytissämme
Ylipäätään hytti oli ihan kiva -ja tosi rauhallinen. Nukuimme oikein hyvin kaikki yöt. Kaappitilaa oli aika rajallisesti, mutta juuri sen verran, että saimme kaikkien vaatteet melko mukavasti mahtumaan paikalleen.  Hytissä oli perinteinen puhelin ja uudehko tv -tosin emme juurikaan tv:tä katselleet, joten ohjelmatarjonnasta en tiedä sen enempää. Toki hytin värityksestä ja yksityiskohdista huomasi, että laiva ei ole mikään uusin ja hienoin, mutta eipä tuo meitä haitannut.

Ruoka

Ruokaa laivalla riitti, niin kuin asiaan kuuluu. Tarjonta kuitenkin oli ehkä hiukan pettymys: buffetissa hedelmistä tarjolla oli lähinnä tavalliset banaanit, omenat, rypäleet ja melonit, aamupala taas tuntui olevan pitkälti brittityylinen papuineen ja sienineen, leipävalikoima oli suppea eikä mitenkään erityisen tuore, illallisella ruoka taas oli välillä kylmää ja pihvit aika keskinkertaisia. Saimme kyllä joka päivä helposti vatsamme täyteen ja monesti löysimme todella maukkaitakin annoksia -odotukset vaan olivat niin kovat, että kokonaisarvosana ei ollut ihan parhaasta päästä.

Windjammer - buffetin juustopöytä

Royal Caribbeanilla on käytössä perinteiset illalliset valkoisine pöytäliinoineen; joka ilta illastetaan samassa pöydässä, samaan aikaan, saman varauksen yhteydessä määritellyn satunnaisen seurueen kanssa. Meidän pöytäseurue oli koottu suomalaisista: me, toinen lapsiperhe ja vanhempi pariskunta. Illalliset olivat ihan rattoisia; oli kiva kuulla miten muut olivat viettäneet päivänsä ja ihmetellä yhdessä päivittäin vaihtuvaa ruokalistaa. Toisaalta olisi ollut ihan mielenkiintoista istua pöydässä missä olisi ollut edustajia useammasta maasta, tai toisaalta olisi ollut hauskaa jos pöytäseurueita olisi välillä sekoiteltu -mutta hyvä tämä oli näinkin ja monelle ilmeisen tärkeä osa risteilyä. Illallisilla oli eri päivinä myös eri teemat pukeutumiselle: valkoinen ilta, muodollinen ilta, rento ilta, 70-luku ja niin edelleen -mikään pakko näitä pukukoodeja ei ole noudattaa, mutta tuohan se hauskan lisän iltaan!

Yksi vaihtuvista illallismenuista

Aikataulutetuista illallisista seuraa se, että laivalla aikataulut rytmittyvät ruuan ympärille. Me olemme tottuneet niin vapaaseen lomailurytmiin, että välillä ennakkoon määritellyt aikataulut ärsyttivät; jos muodolliselle illalliselle ei halunnut mennä, oli vaihtoehtona aina buffet-ravintola Windjammer, mutta sielläkin illallisajat ajoittuivat samoille nurkille perinteisen kattauksen kanssa. Niinpä laivapäivän aikataulu myöhään herääminen - aamupala - altaalla lorvimista - lounas - altaalla lorvimista - päiväunet - illallinen - viihdeohjelmaa - iltapala, ei oikein onnistunut -olimme aina kaikkialla väärään aikaan.

Viihde

Viihdetarjonnasta olin lukenut etukäteen lähinnä melko kriittisiä arvosteluja, joten odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Laivoilla yleensä tarjotaan live-musiikkia, esitetään elokuvia, järjestetään suurempia broadway-tyylisiä esityksiä ja järjestetään pienempiä kursseja ja tapahtumia.

Splendour of the Seasilla on monen kerroksen kokoinen keski-atrium, jonka alimmalla tasolla on tanssilattia ja baari, monet iltaohjelmat rakentuivat tämän tilan ympärille. Atriumissa oli ihan hauskoja tanssikilpailuja, visailuja ja musiikkiesityksiä, näiden lisäksi suunnilleen joka ilta oli luvassa myös esittelyissä hehkutettu ilmassa tapahtuva ”Aerials” show. Tästä showsta meille vihjattiin etukäteen, että katsokaapa sitä yhtä miestä joka näyttää joko olevan totaalisen väärässä paikassa muuten vaan tai pelkäävän korkeita paikkoja -ja totta tosiaan; illasta toiseen katossa roikkui mies joka näytti siltä, että hän ei vaan pysty siihen mitä on tekemässä. Välillä rämpiminen melkein nauratti, mutta useimmiten kärsin kauhunsekaisesta myötähäpeästä. Muu tiimi hoisi kyllä osansa oikein hienosti ja erityisesti taitavat laulajat jäivät mieleen!

Aerial - show "Frozen" atriumissa
Minulle mieluisinta tarjontaa olivat teemaillat; lasten kanssa reissatessa ne toki jäivät lyhyiksi illoiksi, mutta pienen hetken onnistuin aina niistäkin nauttimaan. Arabialainen ilta ei ehkä ollut todellista arabiaa nähnytkään, mutta lämpimässä yössä kirkkaan tähtitaivaan alla leviävä shisha-piippujen tuoksu ja notkuvat herkkupöydät olivat silti lumoavia -eikä fiilistä vienyt sekään, että Välimereltä lähtöisin olevaa napatanssia esitti venäläisnainen Shakiran tahtiin. Toinen teemailta oli 70-luku; lapset olivat innoissaan saatuaan kimaltavat led-sormukset ja olihan värikäs disco-meno muutenkin ihan hauskaa!

Kokonaisuudessaan viihdetarjonta oli ihan ok, mutta tuntui, että se oli enimmäkseen suunnattu vanhemmalle brittiväelle; vai miltä kuulostaa useamman illan yli kantava Beatles-teema tai visailut Englannin kuninkaista. Ihan kaikkea tarjontaa emme luonnollisesti ehtineet kokeilemaan, mutta uskon, että iltojen päätapahtumien pohjalta sai muodostettua aika hyvän yleiskuvan.

Illan tanssiesityksen odottelua laivan teatterissa

...Laivakuvaus jatkuu seuraavassa päivityksessä...

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Burj Khalifa ja laivabyrokratiaa (RCI Dubai 2/5)

Finnairin aamulento on Dubaissa todellakin aamulla: kello 4:55. Alunperin aamun kuluttaminen tuntui ajatuksena hankalalta ja hetken harkitsimme jopa varaavamme aamulle hotellin. Lopulta kuitenkin päädyimme varaamaan etukäteen liput Burj Khalifaan kello kahdeksaksi ja ajattelin, että siihen asti saamme ajan kulumaan jotenkin. Ja kyllähän aika kului; söimme kentällä rauhassa aamiaista ja nautimme hetken ilmaisesta WiFistä tietäen, että laivalla ollaankin totaalisessa nettivieroituksessa. Hiukan seitsemän jälkeen etsimme kentältä taksikuskin ja tilasimme kyydin kohti Burj Khalifaa.
Taksikuskimme kaahasi tottuneesti Dubain aamuruuhkassa. Olimme matkalla DubaiMall:lle, josta sisäänkäynti Burj Khalifaan tapahtuu. Kuljettajamme oli hyvin ihmeissään, ellei jopa huolissaan, että miksi ihmeessä menemme mall:lle jo ennen kahdeksaa kun se aukeaa vasta kymmeneltä -saimmepa kuitenkin herran yllätettyä kun ostoskeskuksen ovi aukesi meille jo puoli kahdeksan nurkilla.
Sisällä Dubai Mallilla oli aikaisin aamulla hiukan aavemainen tunnelma; pinnat kiilsivät puhtauttaan eikä ketään näkynyt missään. Tai siis ensisilmäyksellä ketään ei näkynyt missään, tarkemmin katsoessaan huomasikin, että lähes kaikki myymälät kuhisivat jo siirtotyöläisiä valmistelemassa kauppoja tulevaan päivään. Löysimme Burj Khalifan lippuautomaatin suht helposti ja vaihdoimme mobiililippumme paperisiin, ja sitten taas odoteltiin WiFin kera.

Hiljainen Dubai Mall
Hiukan ennen kahdeksaa ovet aukesivat ja pääsimme siirtymään turvatarkastukseen -matkalaukkumme vaan aiheutti ihmeen suurta hämmennystä, luulisi että tornissa on ennenkin turisteja käynyt. Lopulta laukku läpivalaistiin ja jätettiin narikantapaiseen odottelemaan paluutamme. Ilman matkalaukkuamme pääsimme ensimmäisten joukossa kiertämään käytäviä kohti hissejä. Matkanteko hissejä kohti oli iso osa kokemusta; käytävillä oli esitelty tornin rakennusvaiheita, Dubain historiaa ja hankkeen henkilökuntaa. Käytäviä kulkiessamme tuntui, että olemme päivän tärkeimmät vieraat: hymyjä, aukeavia ovia ja puhtauttaan kiiltäviä lattioita.
Kun astuimme hissiin, alkoi hiukan jännittää. Hississä oli vain ja ainoastaan meidän perhe; neljä umpiväsynyttä suomalaista joista kahdelle hissimatka yleensä tarkoittaa yhtä kerrosväliä mummolaan. Hissi lähti nousemaan hurjaa vauhtia 124 kerrokseen upean valoshown saattelemana. Kun ovet sitten ylhäällä rävähtivät auki ja edessä oli kirkkaassa aamuauringossa kylpevä Dubai, ei huokausta voinut pidätellä: näkymä oli U-P-E-A!
Pienet ihmiset suuressa maailmassa
Kiertelimme tornissa ulkona ja sisällä. Minua vaivaa paikoin lamaannuttava korkeanpaikankammo, mutta Burj Khalifassa siitä ei ollut tietoakaan vaan nautin aivan täysillä. Olimme jo lähdössä pois kun meitä hissien luona kehotettiin menemään vielä seuraavaan kerrokseen ja niinpä me menimme. Khalifan peruslipulla pääsee kerrokseen 124 ja siitä yhden ylemmäksi, meille tämä riitti oikein hyvin; kalliimmalla lipulla pääsisi kerrokseen 148 missä on vähemmän ruuhkaa ja pientä tarjoilua, mutta maisemassa ei kuulemma ole isoa eroa. Vietimme tornissa reilun tunnin ja tämän jälkeen sujahdimme hissillä hetkessä takaisin Dubai mallin alkavaan aamuun.
Dubai Mallilta nappasimme taksin ja näytimme kuljettajalle paperilappua missä luki risteilysataman nimi ja laivan nimi: Port Rashid ja Royal Caribbeanin Splendour of the Seas. Kuski vakuutti tietävänsä mihin mennä, lähti päinvastaiseen suuntaan kuin piti ja päätyi huoltoasemalle tankkaamaan autoaan. Minä en yleensä ihmeemmin taksilla matkustamisesta pidä ja tämä oli taas yksi reissu joka alleviivasi mielipidettäni. Huoltoasemastopin jälkeen kävimme pienen keskustelun ja lopulta matka alkoi taittua kohti satamaa. Taksissa kuitenkin oli aivan älyttömän kuuma ja kuskille oli edelleen hiukan epäselvää, mihin mennä. Sataman porttien jäätyä taa, saimme huokaista helpotuksesta. Valtavassa satamassa ei kuitenkaanihan ensimmäisellä yrityksellä osuttu oikealle ovelle ja pääsimme vielä tarpomaan lapsinemme ja liiallisine vaatteinemme paahtavan auringon alla ovelta toiselle, onneksi isoin matkalaukkumme napattiin jossain vaiheessa suoraan hyttiin toimitettavaksi.

Splendour of th Seas
Sisällä terminaalirakennuksessa alkoi taas lappushow missä en oiken NCL:n Spiritille noustessakaan pysynyt mukana; ota tämä, täytä tuo, kävele tuonne, oletteko olleet sairaita?, smile – otetaan valokuvia, maksatteko dollareissa? Nyökkäys, ei, kyllä, da, yes, no, hymy, selvä ja menoksi. Hämmentävintä tämän kerran showssa oli se, että Dubain tulliorganisaation edustaja työnsi meille käteen ison paketillisen käsinukkeja ja selfie-kepin. Voit kuvitella näyn: yön lentänyt umpiväsynyt perhe jolla on liikaa vaatteita +30 lämpötilaan, joilla on käsissä 10 eri paperilappua, 4 passia, useampia reppuja ja kaiken päällä keikkuu laatikollinen perinteisiin arabiasuihin pukeutuneita käsinukkeja. Jep.
Laivaan päästyämme emme heti saaneet hyttiä: kello oli vasta noin 11 ja hyttejä lupailtiin valmiiksi yhden nurkilla. Niinpä painelimme suoraan uima-allaskannelle, haimme isot lasilliset jääkylmää sitruunajuomaa ja vaihdoimme uimavehkeet päälle (käsimatkatavaroista tietenkin, sinnehän kaikki oleellinen pakataan). Nyt hymyilytti jo pyytämättäkin :)

Splendour of the Seasin allasalue

Kohti Dubaita! (RCI Dubai 1/5)

Kuten aiemmin totesin, muutimme syksyllä Helsinkiin. Pitkin talvea oli paljon kaikenlaista taloudellista haastetta, eikä pienin suinkaan ollut vanhan asunnon myynti. Vuodenvaihteessa yhtäkkiä kaikki asiat loksahtivat kohdalleen ja näinollen teimme päätöksen, että nyt uskalletaan säästyneet veronpalautusrahat käyttää koko perheen aurinkolomaan!
Perinteiseen tapaan aloitin suunnittelemisen jälleen kerran Kanariasta; haaveena oli kohtuullinen lentoaika, all inclusive ja aurinkoa. Kanarian säät eivät kuitenkaan tammi-helmikuulla vakuuttaneet ja pakettimatkat alkaen 2500€ tuntuivat hiukan kalliinpuoleisilta. Niinpä jatkoimme perinteitä ja hetken päästä ostoskorissa olikin Royal Caribbeanin viikon risteily Dubaista Finnairin suorin lennoin. Norwegianin lennot olisivat olleet hiukan halvemmat, mutta aikatauluiltaan vaikeammat. Edullisimpien hintojen perässä varasimme risteilyn suoraan Royal Caribbeanilta ja lennot SuperSaverilta, alla tarkemmat hinnat.
Lento lapsi 260,21€
Risteily lapsi 293,21€
Lento aikuinen 313,21€
Risteily aikuinen 536,21€
Risteilyn osalta hintoihin kuului all-inclusive kellon ympäri, kaikki tipit, juomapaketti "Select" joka kattaa limut, viinit, siiderit ja oluet, hytti isolla ikkunalla, hyttipalvelu, kaikki viihde ja lastenhoito tarvittaessa. Laivalle ei siis jäänyt yhtään mitään maksettavaa –paitsi tietenkin mahdolliset ostokset, joita emme yleensä juurikaan tee. Lentojen hintoihin ei kuulunut matkatavaroita; varasimme yhden matkalaukun pisteillä ja se riittikin meille ruhtinaallisesti.

Kun matka oli ostettu, oli aika vetää oikein kunnon paniikki Arabiemiraattien tuontirajoituksista liittyen lääkkeisiin ja ties mihin muuhun. Tosi näppäränä Googlettajan tietenkin löysin tieni myös jokaiselle kyseenalaiselle kohusivustolle missä kerrotaan matkailijoista jotka joutuivat vankilaan vaatteisiin jääneiden unikonsiementen tai tavallisten melatoniini-tablettien takia. Kävin kertaalleen tarkasti läpi matka-apteekkimme "Avoid bringing banned items into the UAE"-listan kanssa ja sitten vain päätin uskoa, että kaikki on oikeasti ihan hyvin. Väsyneenä yölennon jälkeen kuitenkin odotin hiukan huolissani rajatarkastusta; ja kyllä, niissä kesti –koska tarkastajat alkoivat leikkimään lastemme pehmoleluilla! Tytöt myös saivat karkkia ja ylettömästi huomiota. Dubai otti meidät vastaan lukemattomilla hymyillä, herkullisella aamupalalla ja kirkkaalle taivaalle nousevalla auringolla, hyvä alku lomalle!
Aamupalalla Dubain lentokentän kahvilassa