tiistai 1. maaliskuuta 2016

Burj Khalifa ja laivabyrokratiaa (RCI Dubai 2/5)

Finnairin aamulento on Dubaissa todellakin aamulla: kello 4:55. Alunperin aamun kuluttaminen tuntui ajatuksena hankalalta ja hetken harkitsimme jopa varaavamme aamulle hotellin. Lopulta kuitenkin päädyimme varaamaan etukäteen liput Burj Khalifaan kello kahdeksaksi ja ajattelin, että siihen asti saamme ajan kulumaan jotenkin. Ja kyllähän aika kului; söimme kentällä rauhassa aamiaista ja nautimme hetken ilmaisesta WiFistä tietäen, että laivalla ollaankin totaalisessa nettivieroituksessa. Hiukan seitsemän jälkeen etsimme kentältä taksikuskin ja tilasimme kyydin kohti Burj Khalifaa.
Taksikuskimme kaahasi tottuneesti Dubain aamuruuhkassa. Olimme matkalla DubaiMall:lle, josta sisäänkäynti Burj Khalifaan tapahtuu. Kuljettajamme oli hyvin ihmeissään, ellei jopa huolissaan, että miksi ihmeessä menemme mall:lle jo ennen kahdeksaa kun se aukeaa vasta kymmeneltä -saimmepa kuitenkin herran yllätettyä kun ostoskeskuksen ovi aukesi meille jo puoli kahdeksan nurkilla.
Sisällä Dubai Mallilla oli aikaisin aamulla hiukan aavemainen tunnelma; pinnat kiilsivät puhtauttaan eikä ketään näkynyt missään. Tai siis ensisilmäyksellä ketään ei näkynyt missään, tarkemmin katsoessaan huomasikin, että lähes kaikki myymälät kuhisivat jo siirtotyöläisiä valmistelemassa kauppoja tulevaan päivään. Löysimme Burj Khalifan lippuautomaatin suht helposti ja vaihdoimme mobiililippumme paperisiin, ja sitten taas odoteltiin WiFin kera.

Hiljainen Dubai Mall
Hiukan ennen kahdeksaa ovet aukesivat ja pääsimme siirtymään turvatarkastukseen -matkalaukkumme vaan aiheutti ihmeen suurta hämmennystä, luulisi että tornissa on ennenkin turisteja käynyt. Lopulta laukku läpivalaistiin ja jätettiin narikantapaiseen odottelemaan paluutamme. Ilman matkalaukkuamme pääsimme ensimmäisten joukossa kiertämään käytäviä kohti hissejä. Matkanteko hissejä kohti oli iso osa kokemusta; käytävillä oli esitelty tornin rakennusvaiheita, Dubain historiaa ja hankkeen henkilökuntaa. Käytäviä kulkiessamme tuntui, että olemme päivän tärkeimmät vieraat: hymyjä, aukeavia ovia ja puhtauttaan kiiltäviä lattioita.
Kun astuimme hissiin, alkoi hiukan jännittää. Hississä oli vain ja ainoastaan meidän perhe; neljä umpiväsynyttä suomalaista joista kahdelle hissimatka yleensä tarkoittaa yhtä kerrosväliä mummolaan. Hissi lähti nousemaan hurjaa vauhtia 124 kerrokseen upean valoshown saattelemana. Kun ovet sitten ylhäällä rävähtivät auki ja edessä oli kirkkaassa aamuauringossa kylpevä Dubai, ei huokausta voinut pidätellä: näkymä oli U-P-E-A!
Pienet ihmiset suuressa maailmassa
Kiertelimme tornissa ulkona ja sisällä. Minua vaivaa paikoin lamaannuttava korkeanpaikankammo, mutta Burj Khalifassa siitä ei ollut tietoakaan vaan nautin aivan täysillä. Olimme jo lähdössä pois kun meitä hissien luona kehotettiin menemään vielä seuraavaan kerrokseen ja niinpä me menimme. Khalifan peruslipulla pääsee kerrokseen 124 ja siitä yhden ylemmäksi, meille tämä riitti oikein hyvin; kalliimmalla lipulla pääsisi kerrokseen 148 missä on vähemmän ruuhkaa ja pientä tarjoilua, mutta maisemassa ei kuulemma ole isoa eroa. Vietimme tornissa reilun tunnin ja tämän jälkeen sujahdimme hissillä hetkessä takaisin Dubai mallin alkavaan aamuun.
Dubai Mallilta nappasimme taksin ja näytimme kuljettajalle paperilappua missä luki risteilysataman nimi ja laivan nimi: Port Rashid ja Royal Caribbeanin Splendour of the Seas. Kuski vakuutti tietävänsä mihin mennä, lähti päinvastaiseen suuntaan kuin piti ja päätyi huoltoasemalle tankkaamaan autoaan. Minä en yleensä ihmeemmin taksilla matkustamisesta pidä ja tämä oli taas yksi reissu joka alleviivasi mielipidettäni. Huoltoasemastopin jälkeen kävimme pienen keskustelun ja lopulta matka alkoi taittua kohti satamaa. Taksissa kuitenkin oli aivan älyttömän kuuma ja kuskille oli edelleen hiukan epäselvää, mihin mennä. Sataman porttien jäätyä taa, saimme huokaista helpotuksesta. Valtavassa satamassa ei kuitenkaanihan ensimmäisellä yrityksellä osuttu oikealle ovelle ja pääsimme vielä tarpomaan lapsinemme ja liiallisine vaatteinemme paahtavan auringon alla ovelta toiselle, onneksi isoin matkalaukkumme napattiin jossain vaiheessa suoraan hyttiin toimitettavaksi.

Splendour of th Seas
Sisällä terminaalirakennuksessa alkoi taas lappushow missä en oiken NCL:n Spiritille noustessakaan pysynyt mukana; ota tämä, täytä tuo, kävele tuonne, oletteko olleet sairaita?, smile – otetaan valokuvia, maksatteko dollareissa? Nyökkäys, ei, kyllä, da, yes, no, hymy, selvä ja menoksi. Hämmentävintä tämän kerran showssa oli se, että Dubain tulliorganisaation edustaja työnsi meille käteen ison paketillisen käsinukkeja ja selfie-kepin. Voit kuvitella näyn: yön lentänyt umpiväsynyt perhe jolla on liikaa vaatteita +30 lämpötilaan, joilla on käsissä 10 eri paperilappua, 4 passia, useampia reppuja ja kaiken päällä keikkuu laatikollinen perinteisiin arabiasuihin pukeutuneita käsinukkeja. Jep.
Laivaan päästyämme emme heti saaneet hyttiä: kello oli vasta noin 11 ja hyttejä lupailtiin valmiiksi yhden nurkilla. Niinpä painelimme suoraan uima-allaskannelle, haimme isot lasilliset jääkylmää sitruunajuomaa ja vaihdoimme uimavehkeet päälle (käsimatkatavaroista tietenkin, sinnehän kaikki oleellinen pakataan). Nyt hymyilytti jo pyytämättäkin :)

Splendour of the Seasin allasalue

2 kommenttia:

  1. Vitsi, miten hienon näköistä... Toi laivalle kirjautuminen kuulosti ihan kuin Titanicista... "Missä on lippunne? Onko teillä kirppuja..."

    Onko sinne saavuttaessa todella niin tarkat turvatoimet, kuin puhutaan? Otettiinko kaikki tulijat tarkastukseen vai sattumanvaraisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tuo Titanic-vertaus oli aika hyvä -eipä tullut itselle mieleen :D Paitsi, että tuolla ei todellakaan tarvinut luokkaeroja surra -kaikki tuntuivat olevan ihan samalla viivalla :)

      Turvatoimet laivalla vai Dubaissa? Laivalla turvatoimet näyttävät tosi massiivisilta, mutta todellisuudessa ne ei taida ihan niin tarkkoja taida olla kuin mitä antavat ymmärtää. Dubaissa taas tuntui, että ihmisiin kiinnitettiin huomiota aika harkitussa järjestyksessä, tällainen suomalainen lapsiperhe ei tainnut olla kiinnostava oikein millään mittarilla.

      Poista