Finnairin
aamulento on Dubaissa todellakin aamulla: kello 4:55. Alunperin aamun
kuluttaminen tuntui ajatuksena hankalalta ja hetken harkitsimme jopa
varaavamme aamulle hotellin. Lopulta kuitenkin päädyimme varaamaan
etukäteen liput
Burj Khalifaan kello kahdeksaksi ja ajattelin, että
siihen asti saamme ajan kulumaan jotenkin. Ja kyllähän aika kului;
söimme kentällä rauhassa aamiaista ja nautimme hetken ilmaisesta
WiFistä tietäen, että laivalla ollaankin totaalisessa
nettivieroituksessa. Hiukan seitsemän jälkeen etsimme kentältä
taksikuskin ja tilasimme kyydin kohti Burj Khalifaa.
Taksikuskimme
kaahasi tottuneesti Dubain aamuruuhkassa. Olimme matkalla
DubaiMall:lle, josta sisäänkäynti Burj Khalifaan tapahtuu. Kuljettajamme
oli hyvin ihmeissään, ellei jopa huolissaan, että miksi ihmeessä
menemme mall:lle jo ennen kahdeksaa kun se aukeaa vasta kymmeneltä
-saimmepa kuitenkin herran yllätettyä kun ostoskeskuksen ovi aukesi
meille jo puoli kahdeksan nurkilla.
Sisällä Dubai
Mallilla oli aikaisin aamulla hiukan aavemainen tunnelma; pinnat
kiilsivät puhtauttaan eikä ketään näkynyt missään. Tai siis
ensisilmäyksellä ketään ei näkynyt missään, tarkemmin
katsoessaan huomasikin, että lähes kaikki myymälät kuhisivat jo
siirtotyöläisiä valmistelemassa kauppoja tulevaan päivään.
Löysimme Burj Khalifan lippuautomaatin suht helposti ja vaihdoimme
mobiililippumme paperisiin, ja sitten taas odoteltiin WiFin kera.
|
Hiljainen Dubai Mall |
Hiukan ennen
kahdeksaa ovet aukesivat ja pääsimme siirtymään
turvatarkastukseen -matkalaukkumme vaan aiheutti ihmeen suurta
hämmennystä, luulisi että tornissa on ennenkin turisteja käynyt.
Lopulta laukku läpivalaistiin ja jätettiin narikantapaiseen
odottelemaan paluutamme. Ilman matkalaukkuamme pääsimme
ensimmäisten joukossa kiertämään käytäviä kohti hissejä.
Matkanteko hissejä kohti oli iso osa kokemusta; käytävillä oli
esitelty tornin rakennusvaiheita, Dubain historiaa ja hankkeen
henkilökuntaa. Käytäviä kulkiessamme tuntui, että olemme päivän
tärkeimmät vieraat: hymyjä, aukeavia ovia ja puhtauttaan kiiltäviä
lattioita.
Kun astuimme
hissiin, alkoi hiukan jännittää. Hississä oli vain ja ainoastaan
meidän perhe; neljä umpiväsynyttä suomalaista joista kahdelle
hissimatka yleensä tarkoittaa yhtä kerrosväliä mummolaan. Hissi
lähti nousemaan hurjaa vauhtia 124 kerrokseen upean valoshown
saattelemana. Kun ovet sitten ylhäällä rävähtivät auki ja
edessä oli kirkkaassa aamuauringossa kylpevä Dubai, ei huokausta
voinut pidätellä: näkymä oli U-P-E-A!
|
Pienet ihmiset suuressa maailmassa |
Kiertelimme
tornissa ulkona ja sisällä. Minua vaivaa paikoin lamaannuttava
korkeanpaikankammo, mutta Burj Khalifassa siitä ei ollut tietoakaan
vaan nautin aivan täysillä. Olimme jo lähdössä pois kun meitä
hissien luona kehotettiin menemään vielä seuraavaan kerrokseen ja
niinpä me menimme. Khalifan peruslipulla pääsee kerrokseen 124 ja
siitä yhden ylemmäksi, meille tämä riitti oikein hyvin;
kalliimmalla lipulla pääsisi kerrokseen 148 missä on vähemmän
ruuhkaa ja pientä tarjoilua, mutta maisemassa ei kuulemma ole isoa
eroa. Vietimme tornissa reilun tunnin ja tämän jälkeen sujahdimme
hissillä hetkessä takaisin Dubai mallin alkavaan aamuun.
Dubai Mallilta
nappasimme taksin ja näytimme kuljettajalle paperilappua missä luki
risteilysataman nimi ja laivan nimi:
Port Rashid ja
Royal Caribbeanin Splendour of the Seas. Kuski vakuutti tietävänsä
mihin mennä, lähti päinvastaiseen suuntaan kuin piti ja päätyi
huoltoasemalle tankkaamaan autoaan. Minä en yleensä ihmeemmin
taksilla matkustamisesta pidä ja tämä oli taas yksi reissu joka
alleviivasi mielipidettäni. Huoltoasemastopin jälkeen kävimme
pienen keskustelun ja lopulta matka alkoi taittua kohti satamaa.
Taksissa kuitenkin oli aivan älyttömän kuuma ja kuskille oli
edelleen hiukan epäselvää, mihin mennä. Sataman porttien jäätyä
taa, saimme huokaista helpotuksesta. Valtavassa satamassa ei
kuitenkaanihan ensimmäisellä yrityksellä osuttu oikealle ovelle ja
pääsimme vielä tarpomaan lapsinemme ja liiallisine vaatteinemme
paahtavan auringon alla ovelta toiselle, onneksi isoin matkalaukkumme
napattiin jossain vaiheessa suoraan hyttiin toimitettavaksi.
|
Splendour of th Seas |
Sisällä
terminaalirakennuksessa alkoi taas lappushow missä en oiken NCL:n Spiritille noustessakaan pysynyt mukana; ota tämä, täytä tuo,
kävele tuonne, oletteko olleet sairaita?, smile – otetaan
valokuvia, maksatteko dollareissa? Nyökkäys, ei, kyllä, da, yes,
no, hymy, selvä ja menoksi. Hämmentävintä tämän kerran showssa
oli se, että Dubain tulliorganisaation edustaja työnsi meille
käteen ison paketillisen käsinukkeja ja selfie-kepin. Voit
kuvitella näyn: yön lentänyt umpiväsynyt perhe jolla on liikaa
vaatteita +30 lämpötilaan, joilla on käsissä 10 eri paperilappua,
4 passia, useampia reppuja ja kaiken päällä keikkuu laatikollinen
perinteisiin arabiasuihin pukeutuneita käsinukkeja. Jep.
Laivaan
päästyämme emme heti saaneet hyttiä: kello oli vasta noin 11 ja
hyttejä lupailtiin valmiiksi yhden nurkilla. Niinpä painelimme
suoraan uima-allaskannelle, haimme isot lasilliset jääkylmää
sitruunajuomaa ja vaihdoimme uimavehkeet päälle
(käsimatkatavaroista tietenkin, sinnehän kaikki oleellinen
pakataan). Nyt hymyilytti jo pyytämättäkin :)
|
Splendour of the Seasin allasalue |
Vitsi, miten hienon näköistä... Toi laivalle kirjautuminen kuulosti ihan kuin Titanicista... "Missä on lippunne? Onko teillä kirppuja..."
VastaaPoistaOnko sinne saavuttaessa todella niin tarkat turvatoimet, kuin puhutaan? Otettiinko kaikki tulijat tarkastukseen vai sattumanvaraisesti?
Kieltämättä tuo Titanic-vertaus oli aika hyvä -eipä tullut itselle mieleen :D Paitsi, että tuolla ei todellakaan tarvinut luokkaeroja surra -kaikki tuntuivat olevan ihan samalla viivalla :)
PoistaTurvatoimet laivalla vai Dubaissa? Laivalla turvatoimet näyttävät tosi massiivisilta, mutta todellisuudessa ne ei taida ihan niin tarkkoja taida olla kuin mitä antavat ymmärtää. Dubaissa taas tuntui, että ihmisiin kiinnitettiin huomiota aika harkitussa järjestyksessä, tällainen suomalainen lapsiperhe ei tainnut olla kiinnostava oikein millään mittarilla.